Beussikaksikko Oona & Manu

Uuden vuoden kuulumisia

2012-01-07T12:53:00.000+02:00

Manun kanssa olemme viime aikoina pysyneet lupauksessa ja olemme treenailleet ahkerasti tottista. Poika edistyy todella kovaa vauhtia. Nykyään jaksaa keskittyä loistavasti koko treeniajan eikä sähellä turhia. Poika kylläkin on kova ennakoimaan, jota Oona ei ole taas ikinä ollut.

Oonakin on hienosti osannut pysyä poissa tokokentiltä (siis ohjaaja on osannut olla viemättä sitä sinne). Dobotunneille Oona kylläkin pääsee mukaan, pitäähän sitä kuntoa pitää yllä. Ja itseasiassa aloittelimme neidin kanssa tänään agilityesteiden harjoittelun. Ollaan toki aiemminkin harjoiteltu esteitä, nyt vain yritämme paneutua tähän lajiin hieman enemmän ja harjoitella esteet kunnolla. Tosiaan tämän päivän treeniaiheena olivat kontaktiesteet sekä kepit. Keppien kanssa hiottiin hetkinen, kunnes päästiin kaikki kepit läpi, niin että vasta lopussa tuli palkka. Kontaktiesteistä vaikein oli A-este ja siinä vaikein kohta ylösmenokontakti, joten harjoittelimme kovasti tuota kontaktipintaa.

Ja koska olen nyt viime aikoina saanut itselleni kuvia sekä videoita menneistä tapahtumista, niin jaettakoon niitä nyt teille:

Vihdoin ja viimein näin kuukausia jälkikäteen oivalsin kuinka saada dvd:ltä kuvamateriaali kaikkien näkyville ja vielä onnistuin siinä heti ensimmäisellä kerralla. Joten tässäpä teille nyt linkkiä Oonan viimekesäisestä jalostustarkastuksen luonneosiosta. Video on youtubessa ja aukeaa tästä.

Sain myös tänään kaveriltani hänen ottamiaan kuvia meidän syksyisestä lemmikkimessujen esityksestä, joten näitä kuvia on tekstin yhteydessä. Kiitoksen vielä kerran Nealle näistä mahtavista kuvista!

Vuoden vaihde

2012-01-03T00:15:00.000+02:00

Mitä kuuluu uuteen vuoteen? Eikös uusi vuosi aloiteta aina aikaisella herätyksellä ja pitkällä lenkillä, jotta voi illalla viettää iltaa kavereiden kanssa oleskellen. Näin ainakin koiramme viettivät tämän vuoden vaihteen.

Aattopäivän aloittelimme mukavalla parin tunnin aamulenkillä Sipoon koirametsässä. Koirametsä onkin mukava paikka tällaiselle pääkaupunkiseudun asukkaalle, jolla ulkoilu mahdollisuudet vapaana juoksentelevan koiran kanssa ovat rajalliset. Koirametsässä on nimittäin noin 50 hehtaaria metsää jossa ei tarvitse miettiä vastaantulevia lenkkeilijöitä vaan siellä koira saa viipottaa kaikessa rauhassa. Vaikka paikalla olikin kymmeniä autoja, tapasimme lenkin aikana vain muutaman muun ulkoilijan.

Lenkin jälkeen yllättää aina kova nälkä, varsinkin kovin rankan lenkin jälkeen kuten meillä tänään oli. Jolloin ei pienelle kasvavalle miehelle riitäkään enää se yksi annos ruokaa vaan tuo tyhjä aukko vatsassa on hyvä täyttää terveellisellä ja kuitupitoisella ruisleivällä, tai totta puhuaksemme pussillisella ruisleipää! Ruokailun päälle on sitten mukavaa hetkeksi nukahtaa.

Kun on hyvin nukuttu sekä syöty on mukava lähteä katselemaan näitä raketeiksi kutsuttuja valoilmiöitä tai pikemminkin kuunnella niitä automatkan ajan Järvenpäähän. Manun ensimmäinen vuodenvaihde ja ensimmäiset raketit. Ei poika korvaansa hetkauttanut paukkeelle, kuten ei siskotyttö Oonakaan.

Tänään onkin tuota lunta satanut koko talven edestä, niinkuin toivoimme valkoista joulua saimme valkoisen vuoden 2012. Talossani asuu kaksi karvaista, joiden unelmat ovat toteutuneet, joiden mielestä maailmassa ei ole mitään ihanempaa; kuin lumi. Siispä siitä nauttimaan! Toivotamme kaikille oikein rattoisaa sekä mukavaa uutta vuotta.

Joulu 2011

2011-12-27T13:21:00.000+02:00

Ja niin on joulu onnellisesti ohi. Ei pysynyt meillä lumi maassa yli joulun, itseasiassa ei edes jouluun asti. Kun perjantaina suli viimeisetkin. Tälläkin hetkellä täällä on lämpöasteita 8.

Myös koirat olivat olleet tänä vuona erityisen kilttejä, koska joulupukki muisti heitäkin lahjoilla.

Paketista kuoriutui kauniit Nerokon "Stick & Loop" -lelut, joissa kerrotaan näin:

Tämä kaunis tuote on koiran lelu. Sitä voi vaikka heittää, vetää, repiä ja piilottaa. Pureskeltaessa se tuntuu mukavalta hampaissa ja ikenissä. Materiaali on kestävää ja 100% luonnollista värjäämätöntä juuttiköyttä.

Lelu on solmittu käsin Suomessa vanhojen merimiessolmujen ohjeiden mukaan. Mikäli lelu alkaa purkautumaan, käyttäjässä saattaa olla taipumusta laivakoiraksi.

Kun Oona saa lelun itselleen, se ei siitä hevillä luovu vaan kantaa lelua suussaan pitkiäkin aikoja ja kiusaa meitä muita juoksemalla pakoon jos lelua yrittää ottaa. Olivat siis todella rakkaita nämä lahjat. Manu taas pyrkii laivakoiraksi, kovaa on yritys, mutta ainakaan vielä ei ole siihen onnistunut.

Lelut ahkerassa käytössä

Myös minä sain itselleni ihanan, kauniin koiramaisen lahjan kun ystäväni oli maalannut minulle kuvan Oonasta ja mielestäni se on aivan Oonan näköinen. Tietenkin siihen oli pakko heti käydä ostamassa kehykset ja nyt se vain odottaa pääsyä aitiopaikalle.

Joulupäivänä kävimme pitkällä lenkillä, paljon pidemmällä kuin oli suunniteltu. Olimme kävelleet koirien kanssa jo noin tunnin kunnes päätin kääntyä takaisin päin, mutta en enää osannutkaan reittiä keskuspuiston läpi perille. Manittakoon, että päämääränä ei ollut kotini vaan isäni koti, omaan kotiinhan löytää perille aina (ainakin toistaiseksi olen löytänyt). Ensin huomasin käveleväni ympyrää, samat tutut lenkkeilijät tulivat uudestaan vastaan, joten ei muuta kuin täyskäännös ja seuraavaa reittiä etsimään. Seuraava reitti menikin jo tutuille tiennimille, mutta en löytänyt sieltä sitä yhtä ja tiettyä kadunnimeä ja hetken siellä seikkailtuani löysin itseni taas lähtöpisteestä. Argh, ei tämän nyt näin pitänyt mennä. Ajattelin siis nyt mennä tuttua reittiä isoja teitä pitkin, reittiä pitkin jonka osasin varmasti. Ja niinhän pääsin vihdoin perille. Ja aika kokonaisuudessaan jonka olimme lenkillä oli 3,5 tuntia. Siinä rupesi jo hieman väsymään itse kukin. Ja nyt sai taas hyvän syyn ahtaa itsensä täyteen kinkkua sekä suklaata.

Allekirjoittaneella alkoi joulusta pitkä kahden viikon talviloma. Suunnitelmissa olisi treenailua, paljon erilaista treenailua nyt kun kelitkin suovat ulkona olon.

Ensilumi

2011-12-21T18:14:00.000+02:00

Saatiinhan tänne eteläiseenkin Suomeen vihdoin lunta ja nyt sitä pyryttääkin oikein kunnolla. Eli näillä näkymin on tiedossa valkoinen joulu.

Tänään sai Manu kokea elämänsä ensimmäistä kertaa lumen ja sen, että tuota valkoista untuvaa sataa taivaalta aina vain lisää ja lisää. Se sai poikaan lisää virtaa, kun tuo lumessa kaahailu oli niin kovin mukavaa. Myös Oona nautti lumesta tavalliseen tapaansa, piehtaroimalla siinä.

Herra nimeltä Manu

2011-12-18T14:30:00.000+02:00

Se mitä kovastikin uhosin aiemmin on tähän asti myös pitänyt. Kyseessä on nimittäin neidin treenitauko. Oona on siis saanut kaikessa rauhassa jäädä kotiin lepäilemään kun olen pakannut kimpsut ja kampsut, napannut Manun kainaloon ja ajanut kohti treenikenttää.

Oona hieman kajahtanut, tätäkö se treenitauko teettää?

Ja voi, kuinka mahtavaa on harjoitella nuoren ja innokkaan pojan kanssa. Manu yrittää kovasti, haluaa onnistua. Mutta vireen ollessa huipussaan myös väsyy nopeasti, joten treenien on oltava sopivan lyhyitä. Sen minkä olen oppinut nyt herrasta, hän on kova ennakoimaan. Tämä on taas aivan päinvastoin kuin Oonalla, joka ei ole ikinä ennakoinut, edes tilanteissa joissa se olisi ollut ihan suotavaa, kuten luoksetulon pysäytys. Ei vaikka monta kertaa pysäyttää neidin merkille niin jo seuraavalla kerralla hän meinaa juosta täyttä vauhtia luokseni.

Manun kanssa treenaillessa lelu on se paras juttu. Nameilla palkkaamme liikkeiden välissä, mutta lopuksi kaivan taskusta "katurakin", joka on kaikkein paras lelu. Loppupalkkana lelu, koska se nostaa vireen taas sille tasolle ettei sen jälkeen pystytä keskittymään enää mihinkään, mutta tekee taas kentälle paluusta mukavaa.

Pari kertaa auton alle jäänyt haiseva katurakki

Manu osaa myös olla rasittava, ei poika aina ole niin ihana kuin kirjoituksistani voisi ymmärtää. Ei ainakaan herätettyään minut keskellä yötä syynä: "Minulla on tylsää, nyt leikitään." Tätä on nyt toistunut muutamana viime yönä, Manu istuu sänkyni vieressä, tuijottaa minua syvästi ja vinkuu hellästi. Nousen äkkiä sängystä, puen vaatteet ja raahaan pojan ulos. Ulkona kun seison paikoillani odottaen, että poika alkaisi tarpeilleen hän tuijottaa silmiini kuin kysyen "Miksi tulimme ulos tänne kylmään ja pimeään, kerro oi, oliko tässä nyt järkeä?" Kunnes palaamme takaisin sisälle, minä unesta sekaisin ja kylmyydestä kärttyisenä. Kun palaan takaisin lämpimään sänkyyni pehmeän peiton alle palaa Manu paikalleen ja ottaa ääneensä taas kimakan sopraanon. Tällä kertaa en mene halpaan en! Vaan nyt komennan koiran pois ja pysymään vaiti. Ja kuin ihmeen kaupalla poika uskoo, poistuu makuuhuoneesta ja palaa hetken päästä vinkulelu suussaan: "Nyt leikitään, kun olet kerran jo hereillä". Ja taas vannon en enää ikinä mene tuohon halpaan kunnes taas koittaa seuraava yö.

"Jos nukun tässä, ei kukaan pääse livahtamaan ulos minun huomaamatta."

En yleensä mainosta tuotteita, mutta nyt on pakko. Manu sai nimittäin messukeskuksen Voittaja-näyttelystä silmätulehduksen (oliko yllättävää?) ja minua harmitti tuo kovin. Kun mieleeni palasi miljoonat eläinlääkäri reissut Oonan kanssa, kun pentuna sairasti usein silmätulehduksen. Nuo tulehdukset onneksi loppuivat kuin seinään pentuiän jälkeen eivätkä ole sen koommin palanneet. Yksi reissu eläinlääkärillä maksoi aina lähemmäs 100€. Joten nyt Manun saatua tulehdus palasi samat kuvat mieleeni. Päästinpäs vahingossa suustani, "keksikää mulle äkkiä joku ihmeaine silmätulehdukseen". Ja niinpä kaverini tyrkkäsikin käteeni Dorwestin Euphrasia 15C, homeopaattista lääkettä sekä kamomillaa sisältävää silmienpuhdistusainetta. Tottakai sitten kokeilin tuotteita, mielellä "No, saapas nähdä... ei tässä ole mitään hävittävääkään." Kuuri alkoikin hurjasti tunnin välein, kuuden tunnin ajan yksi rae, sen jälkeen kuuden tunnin välein. Ja kappas, ensimmäisen päivän jälkeen tulehdus alkoi rauhoittua ja jo sitä seuraavana päivänä kaikki tulehduksen oireet olivat kadonneet. Wau, tämä olikin oikeasti jotain ihmelääkettä. Ja maksoikin alle 10€.

Nyt vain odottelemme joulua ja lunta, jotta saisimme vähän valoa tänne pimeään. Ja jotta saisimme räpsittyä hieman talvisia kuviakin.

Voittaja-näyttelyissä

2011-12-05T17:00:00.000+02:00

Aloitetaanko tämäkin blogikirjoitus kuin edellinen: "Kävimme tässä välissä taas toko-kokeessa, hakemassa muutamaa pistettä vajaa ykköstuloksen."

Kyllä näin on meille taas käynyt. Lauantaina 26.11 ajelimme Porvooseen tokoilemaan. Tuomarinamme toimi Hannele Pörsti. Juuri kun saavuin koepaikalle sain kuulla, että olemme etuajassa ja aloitamme samantien kokeen. Oona oli ollut vielä arpajaisissa niinkin onnekas, että sattui saamaan paikkansa avoimen luokan ensimmäisenä koirana. Tämä siis tarkoitti, että lämmittely ja valmistelu kokeeseen saivat jäädä.

No, eihän autosta suoraan kehään hyppy voi ikinä tietää mitään hyvää. Ja kuten arvata saattaa, saimme pisteitä kasaan 156, 4 pistettä puuttui ykköstuloksesta. Tällä kertaa jokaisesta liikkeestä kylläkin saimme pisteitä, nyt oli tosiaan siis taas parannusta siinä, ettei mennyt mikään liike nollille. Mutta Oona suoritti liikkeitä todella hitaasti, josta tuli pistemenetyksiä. Joten palasimme kotiin Porvoosta taas yhtä kakkostulosta rikkaampana.

Viime viikonloppuna eli 3.-4.12 olimme Voittaja-näyttelyissä mukana esityksen merkeissä.

Lauantain esitys ei mennyt kaikilta osin niin kuin olisi pitänyt. Jouduimme nimittäin tekemään viime hetken koreografiamuutoksia kun saimme tietää yhden koirakon jäävän pois joukosta ja liikkeet jotka oli heille suunniteltu jouduimme jättämään kokonaan pois. Saimme kuitenkin joukkoomme juuri ennen esitystä varakoirakon, jossa ohjaaja ei ollut koiran omistaja vaan koiran omistaja esiintyi toisen koiransa kanssa itse. Ja tämä "varaohjaaja" oli saanut tutustua koiraan noin minuutin ajan ennen esitystä. Ja niinhän siinä kävikin, että yhtäkkiä yksi ohjaaja ohjasikin kahta koiraa samaan aikaan. Mitä muutakaan olisi voinut odottaa?

Sunnuntaina olimme kaikki löytäneet jostain hurjan määrän tsemppiä ja vedimme esityksen loistavasti ja kunniakkaasti läpi. Tästä esityksestä jäi oikein hyvä fiilis. Tämä esitys on myös videoitu, katsotaan jos saisimme sen joskus myös yleiseen jakoon.

Kiitokset kaikille mukana olleille, myös tuuraajille sekä musiikkimiehellemme!

Sunnuntaina myös Manu pääsi mukaan messukeskukseen seikkailemaan, saamaan runsain mitoin rapsutuksia sekä toimimaan demokoirana Doboilussa. Se olikin Manun toinen kerta Dobo-pallon päällä ja hienosti pikkuherra suoriutui tehtävästä.

Tästä on hyvä laittaa Oona ansaitulle sekä suunnitellulle treenitauolle ja aloittaa intensiivitreenit nuoremman sukupolven kanssa. Niin ja pahoittelut kaikille joiden ohi olemme viilettäneet täyttä vauhtia ehtimättä sen enempää keskustella, meillä vain oli oikeasti todella tiukka aikataulu koko viikonlopun ajan. Itselläni oli koko viikonlopun ajan kamera hienosti pakattu eteisen pöydän päällä, joten tästä syystä minulla ei ole omaa kuvamateriaalia viikonlopusta. Joten tekstin yhteydessä olevat kuvat on otettu tänään lenkillä.

Lemmikkimessut 12.-13.11.2011

2011-11-16T18:23:00.001+02:00

Paljon on taas tapahtunut viimeisestä, tämä talo ei hiljene enää koskaan.

Kävimme Oonan kanssa taas kokeilemassa tottelevaisuuskokeen avointa luokkaa ja toimme sieltä mukanamme jo perinteeksi muodostuneen kakkostuloksen. Mutta juuri kokenut ihminen palveluskoirapuolelta harmitteli minulle, että nykyään ihmisillä on hirmu vähän kisakokemusta, eivätkä osaa käyttäytyä kisapaikalla kun pääsevät heti yhden tuloksen saatuaan nousemaan luokkaa ylemmäs. Noh, tästä ei voi minua syyttää, minähän olen kartuttanut kisakokemustani oikein kunnolla. Tuomarinamme toimi taas tällä kertaa Harri Laisi, eikä edes hänkään voinut antaa mitään kanta-asiakas pisteitä. Mutta tällä kertaa olin tyytyväinen, kaikki muut liikkeet sujuivat hienosti, ainoastaan liikkeestä seisominen meni nollille. Jos tuo yksi liike olisi onnistunut edes jotenkuten olisimme saaneet ykkösen, pisteitä kun kertyi 154,5, taas siis jäi juuri siihen hilkulle.

Ja viime viikonloppuna oli Helsingin Messukeskuksessa Lemmikkimessut, joilla esiinnyimme Koirakoulu Kompassin järjestämässä näytöksessä. Tällä kertaa olimme panostaneet esitykseen kunnolla, olimme hankkineet mahtavat esiintymisasummekin. Tai okei, itsehän me ne kaavut itsellemme ompelimme kun ei mistään meinannut löytyä juuri oikeanlaista. Kaapujen ompeluprojekti olikin hieman suurempi kuin olimme kuvitelleet ja kun messut rupesivat lähestymään ja kaavut seisoivat edelleen vain palasina pöydillä tuli viimeisellä viikolla mukavasti ekstra jännitystä peliin. Ainut aika mistä pystyi nipistää lisää aikaa ompeluihin olivat yöunet ja sen sai tuta töissä; ei ollutkaan ihme, että oli vahingossa ommeltu huppu kiinni hihaan. Mutta vihdoin ja viimein kaikki kaavut saatiin valmiiksi päivää ennen esitystä eli kenraaliharjoituksiin. Eli ensimmäisen kerran pääsimme treenailemaan esitystä kaavut päällä kenraaliharjoituksissa.

Mutta molempien päivien esitykset menivät mielestäni aivan hurjan loistavasti, ei sattunut suurempia mokailuja ja vaikka jotain sattuikin niin osasimme nauraa virheillemme, kaikilla oli hauskaa!

"Vauhdikasta menoa Dobo-palloilla, tätä Oona rakastaa!"

Esityksestä on muutamia videopätkiä. Kahdesta ensimmäisestä on kiittäminen kasvattajaamme, joka tuli katsomaan meidän näytöstä ja jaksoi heilua kameran takana. Kolmannen pätkän on joku mukava ihminen jaksanut väkertää, musiikki ei kylläkään ole alkuperäinen, mutta video on muuten loistokkaasti tehty. Seuraavista linkeistä pääsee katsomaan videot:

Esityksen alku
Doboilua
Esitystä

Ja pääsihän myös Manu tekemään messuilla debyyttinsä. Sain nimittäin tehtäväkseni organisoida pentuesityksen ja Manuhan tuli luonnollisesti esitykseen mukaan. Meillä oli todella mukava ja värikäs sakki mukana pentuesityksissä ja pennut toimivat kuin niiden pitikin. Siis hyvin pentumaisesti sähläten.

Liikkeestä maahan

Loppukumarrus

Pentuesitys sunnuntailta on myös videoitu, sen näkee tästä. Kiitos kuvaamisesta iskälle, joka isänpäivänä, eläinallergisena, silmät kutisten tuli kuvailemaan esityksiämme. Erittäin mukavaa isänpäivää!

Mutta sunnuntaina esitysten jälkeen tapahtui suuri ihme. Manu ei enää riekkunut ja roikkunut ja säntäillyt suuna päänä joka paikkaan vaan oli kirjaimellisesti mallia perästävedettävä. Tutut katselivat ihmetellen: "No, saahan tuostakin pojasta joskus virran off-asentoon."

Seuraavan kerran tämän meidän saman esityksen voi nähdä 3.-4. päivä joulukuuta Messukeskuksen Voittaja-näyttelyissä. Tervetuloa kaikille tuolloin!

Lemmikkien säännöt

2011-10-05T19:27:00.002+03:00

(Seuraava teksti tuli vastaani eräällä nettisivulla ja minusta tämä oli niin mahtava ja koskettaa varmasti jokaista lemmikinomistajaa, että tämä oli pakko jakaa teille kaikille myös täällä...)

Ripustettavaksi lemmikkien luettavaksi ERITTÄIN MATALALLE jääkaapin oveen- eli n. kirsun korkeudelle. Rakkaat koirat ja kissat, Astiat, joissa on tassunkuvia ovat teidän ja sisältävät teidän ruokaanne. Muut astiat ovat minun ja ne sisältävät minun ruokaani. Huomioikaa, että tassunjäljen asettaminen keskelle ateriaani ei tee siitä teidän ruokaanne. En myöskään pidä tassunkuvaa ruokani keskellä esteettisesti miellyttävänä.

Porraskäytävää eivät suunnitelleet F1-insinöörit, eikä se ole kilparata. Minun päihittäminen alaspäin juoksussa ei ole tavoitteena. Kampittamiseni ei auta, koska kaadun alas nopeammin, kuin te juoksette.

En voi ostaa mitään jättisänkyä suurempaa. Tästä olen erittäin pahoillani. Älkää luulko, että jatkan sohvalla nukkumista varmistaakseni teidän hyvän olonne. Koirat ja kissat voivat oikeasti käpertyä pieneksi palloksi nukkuessaan. Ei ole tarpeellista nukkua vaakatasossa muihin nähden levittäytyneenä mahdollisimman pitkäksi. Tiedän myös että hännän pitkäksi venyttäminen ja kielen ulkona roikottaminen tilankäytön maksimoinniksi ei ole enää muuta kuin sarkasmia.

Viimeisen kerran, kylpyhuoneessa ei ole salakäytävää eikä taikaovia. Jos jonkin ihmeen kaupalla ehdin sinne ennen teitä ja onnistun saamaan oven kiinni, eivät raapiminen, vinkuminen, naukuminen, ovenkahvan kääntö, tassun oven ali saaminen, tai muutkaan temput, ole tarpeellisia. Minun täytyy tulla ulos samasta ovesta, kuin josta menin sisään. Lisäksi, olen käyttänyt WC:tä useita vuosia -- kissa- tai koiraeläinten avustus ko. tapahtumassa ei ole tarpeellista.

Oikea järjestys on: Suudelkaa minua ENSIN, sitten voitte mennä haistelemaan toisen koiran tai kissan takapuolta. Tätä en voi painottaa riittävästi.

Vastapalvelukseksi teille, rakkaat lemmikkini, olen liimannut etuoveemme seuraavan viestin:
Kaikille ei-lemmikin omistajille, jotka haluavat käydä kylässä ja silti valittaa eläimistämme:
1. He asuvat täällä. Sinä et.
2. Jos et halua heidän karvojaan vaatteillesi, pysy poissa huonekaluista.
3. Pidän lemmikeistäni enemmän, kuin monista ihmisistä.
4. Sinulle lemmikkini on eläin. Minulle hän on adoptoitu poika/tytär, joka on lyhyt, karvainen, kävelee neljällä jalalla ja puhuu hieman epäselvästi.
Muista: Monella tapaa koirat ja kissat ovat lapsia parempia, koska:
1. He syövät vähemmän.
2. He eivät ole jatkuvasti ruinaamassa rahaa.
3. He ovat helpompia kouluttaa.
4. He tulevat kutsumalla, yleensä.
5. He eivät koskaan pyydä saada ajaa autoa.
6. He eivät hengaile huumehörhöjen ja varkaiden kanssa.
7. He eivät polta eivätkä juo.
8. Heidän ei tarvitse ostaa jatkuvasti uusinta muotia olevia vaatteita.
9. He eivät tahdo käyttää vaatteitasi.
10. He eivät tarvitse miljoonia euroja koulunkäyntiin. Ja mikä parasta,
11. Jos he sattuvat hankkiutumaan raskaaksi, voit aina myydä heidän lapsensa.

Tokokokeita ja muuta mukavaa

2011-10-03T19:51:00.000+03:00

Lauantaina 24.9 kävimme taas kokeilemassa tokon avointa luokkaa. Aamulla sää näytti erittäin karmealta. Kun hyppäsin kotona autoon alkoi hirveä kaatosade, mutta kaikkien onneksi se loppuikin yhtä nopeasti kuin alkoi ja koko loppupäivän oli mukavan aurinkoinen päivä, vaikkakin tuuli kovasti.

Tuomarinamme toimi Hannele Pörsti.

Paikalla makaamisesta tuli tällä kertaa vain 8 pistettä. Neiti ei ikinä ennakoi perusasentoon, ei ikinä, paitsi nyt. Ei ennen treeneissä, eikä ennen kokeissa, mutta nyt.

Seuraaminen taluttimetta 8. Vihdoin taas parempaan päin ja ohjaajakin osasi pitää kädet rennosti sivulla. Viimeinen perusasento unohtui Oonalta.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9. Kaikki muut meni hienosti, mutta valmistelevassa osuudessa neiti otti etäisyyttä rutkasti minuun kuin olisi säikähtänyt jotain, mutta suoritti liikkeen kuitenkin mallikkaasti.

Luoksetulo 5. Tätä ei vain osata, tähän täytyy panostaa nyt kovasti. Takapalkat taas mukaan.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 8. Näytti kuin Oona lähtisi perääni kun palasin koiran taakse, mutta pysyi kuin pysyikin paikoillaan.

Noutaminen 9. Luovutusasento hieman vino, muuten ok. Malttoi odottaa "Tuo"-käskyä ja nouti oikein vauhdikkaasti.

Kauko-ohjaus 8. Neitihän eteni kauko-ohjauksissa, jota ei myöskään ole tehnyt niin kauaa kuin on tekniikan oppinut, mutta se tekniikka on tainnut nyt päästä unohtumaan.

Estehyppy 10. Tämä se on kaunista katsottavaa. Koskematta hyppää ja jää aivan esteen taakse, josta joutuu ilman mitään vauhtia ponnistamaan takaisin esteen yli. Tässä liikkeessä jännitys aina tiivistyy, sydämen sykkeenkin voi kuulla.

Kokonaisvaikutuksena 8.

Pisteitä siis kokonaisuudessaan 159, joka on avoimen luokan kakkostulos. Pisteen vajaaksi jäi ykköstuloksesta ja tämähän harmittaa kovasti.

Myös heti seuraavana lauantaina 1.10 kävimme taas koittamassa tottelevaisuuskoetta avoimessa luokassa. Tällä kertaa koe järjestettiin Inkoossa ja tuomarina toimi Harri Laisi. Koepaikka oli oikein kiva, rauhallinen paikka vaikkakin tuuli kovasti. Tällä kertaa en saanut neidin virettä nostettua tarvittavalle tasolle. Oona oli hieman muissa maailmoissa ja koesuorituksenkin veti oikein laiskasti. Vasta myöhemmin tajusin, että syynä saattoi olla edellispäivän Dobo-tunti, jossa minulla oli Oona mukana demokoirana. Eikä neiti jaksanut vetää sitäkään tuntia loppuun asti vaan laitoin sen lopputunnin ajaksi lepäilemään.

Tällä kertaa paikalla makaaminen meni kympin arvoisesti. Ei ennakoitu ylös, onneksi sain sen kitkettyä pois heti alkuunsa.

Taluttimetta seuraaminen on tosiaan meillä parempaan päin edelleen, saimme siitä 8 pistettä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä, neiti ei varmaankaan kuullut ensimmäistä käskyä vasta toisella reagoi. Pisteitä 7,5.

Luoksetulo, vaikka treeneissä on nyt onnistunut niin ei kisoissa. Läpijuoksuna teimme, pisteitä siis vain 5.

Seisominen seuraamisen yhteydessä. Tässä tein itse suuren virheen. Muistanette aiemmista kertomuksistani kuinka olen joutunut vaihtamaan tuon käskysanan toiseen. Jotenkin tuo unohtui kokeessa päästäni ja käskynä seisomiselle annoin Oonalle käskyn, jota se ei edes osaa. Mutta pysähtyipä onneksi silti, vaikkakin vasta toisella ja kaikkein parasta on se, että pysähtyi vielä oikeaan asentoon, fiksu tyttö. Pisteitä tästäkin 7,5.

Noutaminen 7 pistettä. Todella kovaa kapulan puremista.

Kauko-ohjaus 6,5 pistettä. Mitä teen kisoissa eri tavoin, jotta kaukokäskyissä edetään. Ja asennonvaihdokset olivat maailman hitaimmat. Meinasin jo viimeisessä vaihdossa antaa toisen käskyn kunnes sieltä vihdoin ja viimein tuli se asennonvaihdos.

Estehyppy 9 pistettä. Tästä on siis tullut meidän bravuuri. On se kyllä näyttävä liike. Nyt vain lopun perusasento oli hieman vino.

Kokonaisvaikutuksesta saimme 8 pistettä.

Yhteensä siis 150,5 pistettä ja edelleen Avon kakkostulos. Jatkamme siis edelleen sen ykkösen metsästystä.

Näiden kokeiden ohella aikaani ovat vieneet muutkin asiat kuten pikku-herra Manu, joka alkaa vihdoin olla siinä iässä, että aivoissakin taitaa jo liikkua jotain. Pojasta tulee vain päivä päivältä rakastettavampi ja ihanampi poika, joka oppii aivan älyttömän nopeasti uusia asioita.

Olen myös käynyt kouluttamassa Koirakoulu Kompassilla ja molemmat karvaiset otukseni ovat päässeet toimimaan demokoirina, Manukin on osoittanut kurssilaisille osaavansa enemmän kuin oikeasti edes osaa. Olemme myös ruvenneet tekemään juoksulenkkejä, joista myös koirat nauttii oikein kovasti. Tai Manuhan ei vielä ole päässyt näille lenkeille mukaan, näillä lenkeillä on ikäraja.

Eilen ostin molemmille koirille pallot, molemmille omat samanlaiset, jotta ei tule tappelua. Ja niistä palloista tuli heti molempien lempilelut. Leikeistä kuvia tekstin yhteydessä.

Koirien puuhailuja

2011-09-18T15:15:00.000+03:00

Viime päivät olemme viettäneet rauhallisesti, ilman minkäänlaisia paineita. Seuraavassa kuluneen kuukauden kuulumisia.

Manun kanssa olemme käyneet pentukurssilla. Hienosti poika edistyy tottiksessa, intoa tekemiseen tuntuu riittävän, välillä sitä on jopa liikaa. Täytyisi vain tehdä reissu Biltemaan, sieltä kuulemma saa hyviä hanskoja sormiensa suojaksi.. Manu on kiltti poika. Jos poika sattuu tekemään jotain väärin hän uskoo heti ensimmäisestä käskystä, eikä tee samaa enää uudelleen. Vaan keksii aina uuden pahanteon. Ruoan perään Manu on hirveä ahmatti, aivan toista luokkaa kuin Oona. Olin työpäivän ajaksi nostanut vajaan ruokakupin ruokapöydälle ja arvata saattaa oliko iltapäivällä kaikki pöydällä olleet tavarat pitkin keittiön lattiaa...

Oonan kanssa olemme ajaneet jälkeä muutaman kerran ja olemme taas edistyneet hiukan. Olen nimittäin vihdoin uskaltanut siirtyä taas eteenpäin ja saanut jo kepit jäljelle. Ne Oona ilmaisee hienosti. Keskiviikkona saimme taas tuntea Oonan kanssa BH-kokeen. Tällä kertaa vain toiselta puolelta, olimme häiriökoirakkona kävelemässä Kauklahden juna-asemalla.

Eilen kävimme molempien kanssa viettitestauksessa. Valitettavasti toimin itse toisen maalimiehen sihteerinä tapahtumassa, joten mieheni sai käydä testauttamassa koirat. Päivä nyt sattui Manun kannalta huonoon aikaan, pikku-herralla on nimittäin hampaiden vaihtoaika menossa vielä, luulisi jo kaikkien olevan vaihtuneen, mutta näköjään niitä edelleen irtoilee. Maalimiehelle kerroimme tästä ja hän osasikin hyvin ottaa huomioon hampaiden lähtemisen, eikä repinyt liikaa. Siitä huolimatta oli hampaita lennellyt ja saalisrätti oli Manun suorituksen jälkeen aivan veressä. Ja kuten arvata saattaa, ei maalimies nähnyt Manua nyt kaikkein parhaimmillaan, mutta ymmärtäähän sen..

Ja Oonan testaus olikin huvittavaa katsottavaa. Neitihän on aina vain harrastanut minun kanssani ja tämä oli ensimmäinen kerta kun mieheni tekee sen kanssa mitään. No, arvata saattaa miten testaus meni. Oona äkkäsi minut kentän toiselta laidalta ja tuijotteli vain minun suuntaan. Muutaman kerran tarttui patukkaan ja taisteli patukasta, mutta se ei jaksanut kauaa kiinnostaa. Loppuajan neiti vain istui ja tuijotteli syvästi minua kohti. Maalimies sai patukalla huitoa Oonan kylkiin, mutta neiti vain katsoi pahasti "Menehän siitä muualle huitomaan". Ja kun maalimies yritti saada Oonan huomion itseensä hän ärähti pahasti, joilloin Oona kääntyi kohti maalimiestä ja haukahti vihaisesti ja taas istui tuijottelemaan minua. Tämä sama toistui muutaman kerran. Tämä harmitti hiukan kun tiedän, ettei Oona normaalisti toimi näin, onhan se nähty aikaisemmin kun vieras henkilö on leikittänyt tyttöä.

Onneksi täällä etelässä on nyt viime aikoina taas jatkuneet nämä hyvät ja aurinkoiset säät, joten ei ole ollut säästä kiinni koirien kanssa treenailu. Toivottavasti saamme nauttia näistä säistä vielä pitkälle syksyyn.

Oona BH 30.8.2011

2011-08-31T14:05:00.004+03:00

Eilen siis suoritimme Oonan kanssa tuon kauan pelätyn BH-kokeen. Koe järjestettiin Viilarintien kentällä ja tuomarinamme toimi Hannele Pörsti.

Jo muutamaa päivää ennen koetta alkoi hirmuinen jännitys kun tajusin H-hetken lähestyvän. Jännitys oli samaa luokkaa kuin ensimmäistä kertaa toko kokeessa. Miksi sitä aina uutta juttua pitää jännittää niin kovasti?

Pidin Oonalle tarkoituksella treenitaukoa, jätimme tottistelut kokonaan hetkeksi ja luotin koirani sitten kokeessa osaavan kaikki asiat. Oonan kanssa olemme siis puuhastelleet kaikkea muuta mukavaa tässä viime päivinä, kuten kävimme Dobo tunnilla. Kyseessä on siis koiran kanssa tasapainoilua pallon päällä, vahvistaa sekä koiran että ohjaajan tasapainoa, ketteryyttä että syvää lihaksistoa. Ja pakko myöntää, että itselläni on edelleen vatsalihakset sekä sisäreidet hieman hellänä sunnuntain tunnista. Mutta Oona siis tykkäsi hirmuisesti tästä. Tahtoi aina vain uudelleen ja uudelleen pallon päälle. Tämä oli niin erinomaista liikuntaa molemmille, että tätä täytyy käydä koittamassa uudelleenkin.

Koepäivä koittikin sitten odotettua nopeammin, ei vielä, en vielä ole valmis tähän. Ja vettäkin satoi taivaan täydeltä, ei tämä ei nyt näytä hyvältä. Mutta kun tunnit kuluivat eteenpäin ja ilta koitti niin myös sade väheni ja kokeen tottelevaisuusosion aikana ei tullut tippaakaan vettä.

Sain Oonan vireen juuri sopivalle tasolle autolla ja siitä suoraan kentälle suorittamaan koetta. Aloitimme paikalla makuulla, joka menikin ongelmitta. Pysyi kokoajan hievahtamatta paikallaan ja toisen koiran mentyä vierestä katseli juuri päin vastaiseen suuntaan.

Seuraavana olikin sitten se hirveän pelottava, pitkä ja puuduttava seuraamiskaavio. Seuraaminen meni hienosti, välillä jopa niin mahtavasti, että itsekin hymyilin hieman suorituksen aikana. Mutta huomasi, että seuraamisen lopussa alkoi vire hieman laskea, mutta hyvin oli pysynyt melkein loppuun asti. Ja pakkohan tuo on myöntää, että BH:n seuraamiskaavio on aivan hirveän pitkä. Henkilöryhmäkin meni ilman mitään ongelmia. Liikkeestä istumisen on Oona nyt jostain kumman syystä oppinut aivan itsestään, se meni loistavasti. Liikkeestä maahan menokin oli hieno ja luoksetulo nopea. Kokonaissuoritukseen voin olla erittäin tyytyväinen, Oona toimi haluamallani tavalla sekä viretila pysyi, myös seuraamisessa.

Kaupunkiosuuden aikana tulikin vettä taas kuin saavista kaatamalla. Henkilöryhmästä ei paineistuttu, kadulla käveltiin rauhassa, ei edes vilkaistu muita ja yksinjätettynä pysyi rauhallisena. Toisen koiran ohittaessa käänsi päänsä taas toiseen suuntaan.

Tästä on siis hyvä jatkaa eteenpäin!

MH-luonnekuvaus

2011-08-21T22:42:00.005+03:00

Tänään kävimme Suomen Beauceronin järjestämässä MH-luonnekuvauksessa Riihimäellä Oonan kanssa, tai pääsihän tuo Manukin autoon mukaan. En tiedä oliko Oona väsynyt vielä eilisestä vai mikä kun oli niin kovin vaisu jo heti aamusta alkaen. Ja itseasiassa on edelleen, makoilee sikeässä unessa sohvalla. Epäilen kyllä vahvasti, että saattaisi olla myös alkavaa valeraskautta.

Kuvaajinamme toimivat Riitta Liimatainen sekä Mikael Laine.

Seuraavassa suoritusta:

Kontakti, tervehtiminen: Ottaa itse kontaktia tai vastaa siihen

Kontakti, yhteistyö: Lähtee mukaan halukkaasti, kiinnostuu TO:sta

Kontakti, käsittely: Hyväksyy käsittelyn

Video kontaktista

Leikki, leikkihalu: Leikkii -aktiivisuus lisääntyy/vähenee

Leikki, tarttuminen: Tarttuu esineeseen viiveellä tai etuhampailla

Leikki, puruote ja taisteluhalu: Tarttuu, vetää vastaan, mutta irrottaa ja tarttuu uudestaan/ korjailee otetta

Video leikistä

Lisää videota leikistä

Takaa-ajo 1.kerta: Aloittaa etenemisen hitaasti, voi lisätä vauhtia, seuraa koko matkan saalista

Tarttuminen 1. kerta: Tarttuu saaliiseen epäröiden tai viiveellä

Takaa-ajo 2.kerta: Ei aloita

Tarttuminen 2.kerta: Ei kiinnostu saaliista/ ei juokse perään

Video takaa-ajosta

Aktiviteettitaso: Tarkkailevainen ja enimmäkseen rauhallinen, yksittäisiä toimintoja

Etäleikki, kiinnostus: Ei kiinnostu avustajasta

Etäleikki, uhka/aggressio: Ei osoita uhkauselkeitä

Etäleikki, uteliaisuus: Ei saavu avustajan luo

Etäleikki, leikkihalu: Ei osoita kiinnostusta

Etäleikki, yhteistyö: Ei osoita kiinnostusta

Video etäleikistä

Yllätys, pelko: Ei pysähdy tai pysähtyy nopeasti

Yllätys, puolustus/aggressio: Ei osoita uhkauselkeitä

Yllätys, uteliaisuus: Menee haalarin luo, kun ohjaaja puhuu kyykyssä ja houkuttelee koiraa

Yllätys, jäljelle jäävä pelko: Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä

Yllätys, jäljelle jäävä kiinnostus: Ei osoita kiinnostusta haalariin

Video yllätyksestä

Video yllätyksestä palautumisesta

Ääniherkkyys, pelko: Väistää kääntämättä pois katsettaan

Ääniherkkyys, uteliaisuus: Menee räminälaitteen luo kun ohjaaja on edennyt puoliväliin

Ääniherkkyys, jäljelle jäävä pelko: Ei minkäänlaista liikkumisnopeuden vaihtelua tai väistämistä

Ääniherkkyys, jäljelle jäävä kiinnostus: Ei osoita kiinnostusta räminälaitetta kohtaan

Video ääniherkkyydestä

Aaveet, puolustus/aggressio: Osoittaa useita uhkauselkeitä

Aaveet, Tarkkaavaisuus: Tarkkailee aaveita, lyhyitä taukoja

Aaveet, pelko: Peruuttaa enemmän kuin taluttimen mitan tai lähtee paikalta/ pakenee

Aaveet, Uteliaisuus: Menee katsomaan, kun ohjaaja on edennyt puoleenväliin

Aaveet, kontaktinotto aaveeseen: Ottaa itse kontaktia avustajaan

Video aaveista

Leikki 2, leikkihalu: Leikkii - aktiivisuus lisääntyy/vähenee

Leikki 2, tarttuminen: Tarttuu heti, nappaa esineen vauhdista

Ampuminen: Ei häiriinny, havaitsee nopeasti ja sen jälkeen täysin välinpitämätön

Video loppuleikistä sekä ampumisesta

Tokon piirinmestaruuskisat

2011-08-21T21:28:00.008+03:00

Lauantaina osallistuimme pienen tauon jälkeen taas tottelevaisuuskisoihin, luokkana edelleen avoin. Aamusta näytti, että päivästä tulee pilvinen ja viileä, mutta tottakai kun on kyseessä taas koepäivä niin aurinko alkoi puolen päivän aikaan porottaa jo aika mukavasti.

Koe järjestettiin Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla. Tuomarinamme toimi Pernilla Tallberg. Koe järjestettiin niin, että ensin oli kaikkien paikallamakuut jonka jälkeen suoritettiin liikkeet, aivan kuten normaalistikin on. Olimme Oonan kanssa noin 15. koirakko avoimessa, joten muutaman tunnin odottelu tuli paikallamakuun ja muiden liikkeiden välissä.

Paikalla makuun aika piilossa tuntuu hirvittävän pitkältä ja tuskaiselta. Mutta vihdoin se 3 minuuttia kului ja huudettiin: "Aika!" Kun tulin piilosta huomasin Oonan edelleen makaavan valppaana paikallaan. Lopun perusasentokin oli hieno. Tästä suorituksesta tuomari kommentoi: "Tämähän oli erinomaisen mallikas suoritus." Ja pisteitä tuli 10.

Hienoa, koe alkoi lupaavasti. Mutta pitkä odottelu kentän laidalla häkissä, kuumenevassa säässä verotti voimia. Mutta vihdoinhan koitti myös se meidän vuoro.

Seuraaminen taluttimetta meni ajoittain ihan kivasti ja Oona vielä jaksoi. Seuraamiskaavio oli mukava, paljon vaihteluita. Pisteitä tuli kuitenkin vain 6½, suurimmat pisteet lähtivät omasta syystäni; käsieni asennosta.

Seuraavana maahanmeno seuraamisen yhteydessä, meidän vahva liike. Käskyn sanottuani Oona pysähtyi aika hitaasti, mutta pysähtyi kuitenkin, josta olin tyytyväinen. Mutta kun käännyin takaisin koiraa kohti näin, että asento oli väärä. Oona nimittäin istui. Miten ihmeessä se istui? Kun eihän neiti ole ikinä osannutkaan kyseistä liikettä, mutta tänään hän oli sen oppinut. No, siitähän meni liike nollille.

Luoksetulo oli ihan ok, pysähtyi hieman hitaasti. Pisteitä 7.

Seisominen seuraamisen yhteydessä. Pysähtyi hienosti ja oikeaan asentoon, mutta kun menin taakse lähti kävelemään perääni. Tätäkään ei ole ikinä tapahtunut treenatessa, mutta tässä vaiheessa väsymys Oonasta alkoi näkyä jo aika hyvin. Kaikki liikkeet se suoritti parhaalla jaksamallaan tavalla, mutta ei tarpeeksi jaksanut keskittyä kuitenkaan liikkeiden tekemiseen. Pisteitä siis 6½.

Noutamisesta tuli 7 pistettä. Hyvin odotti käskyä noutamaan lähtiessään, haki kapulan, mutta takaisin tulo oli hidas ja ehti myös katsella tuomaria sekä liikkeenohjaajaa matkalla. Mutta auttoipas kapulan vaihto suurempaan siihen, ettei kapulaa enää pureskeltu.

Kauko-ohjaus ei alkanut hyvin. Vasta toisella käskyllä sain Oonan perusasennosta maahan ja kun ensimmäinen vaihto tuli, Oona nousi vasta kolmannella "istu" -käskyllä. Loput vaihdot meni täydellisesti, mutta alku oli hankalaa, joten sen takia pisteitä vain 5.

Estehyppy, liike jonka varmasti tiesin menevän pieleen. Kun emme ole ehtineet kauheasti harjoitella avoimen hyppyä ja Oona muistaa aina vain sen alokasluokan hypyn. Hienosti Oona hyppäsi ensimmäisen kerran, istui ensimmäisestä käskystä esteen toisella puolen. Istui niin lähelle, että pystyi haistelemaan estettä venyttämättä kaulaa ja katsoin kauhuissani, ettei se ikinä pääse tosta yli. Mutta kappas vain, niin se Oona hyppäsi hienosti ja kauniisti koskematta esteeseen, eikä kiertänyt estettä kuten olin uumoillut. Pisteitä tästä saimme 7½, pisteiden lähdön syynä oli esteen haistelu, se kun voidaan laskea myös koskemiseksi ja myös lopun perusasento oli hieman vino. Tuomari naureskelikin suorituksesta, että hän katsoi, ettei koirani tuosta esteestä tule ikinä yli koskematta, mutta niin vain tuli, ja totesi vielä, että "on tuo koira melkoinen akrobaatti."

Kokonaisvaikutus oli 7. Muutamat vireennostatukset liikkeiden välillä alensivat hieman arvosanaa.

Mutta olin tyytyväinen, yhtä liikettä lukuunottamatta saimme kaikista pisteet. Ja huomasin, että vaikka Oona olikin poikki niin jaksoi silti yrittää. Kokonaispistemääräksi tuli 128. Pisteemme riittivät kuitenkin avoimen kolmostulokseen, tulostahan lähdimme hakemaankin. Pakko vielä todeta, että tuomari oli todella mukava vaikka olikin tiukka. Mutta oli mukavaa saada jokaisesta liikkeestä erikseen palautetta, sekä rakentavaa että positiivista. Ja kun olimme taas suurella porukalla oli päivä todella kiva, mukavaa ja iloista seuraa. Illalla vielä kokoonnuimme kisaajien kesken syömään ja juhlistamaan hienosti kaikkien osalta mennyttä päivää.

Leirillä Rottishovissa

2011-08-15T17:52:00.007+03:00

Viime viikonlopun vietimmekin leirillä Tammelassa, Rottishovissa. Leirin olivat järjestäneet yhdessä kennelit Avataran ja Black Carambas. Hyvät säät suosivat meitä koko viikonlopun.

Rottishovi oli oikein mukava paikka. Siellä oli kaksi koulutuskenttää, nurmi sekä hiekka. Ainoana miinuksena täytyy mainita se, että maastot olivat kaukana tai ainakin näin me tulkitsimme kartasta. Karttana oli vain suunnistuskartta, josta puuttui "olet tässä" -rasti ja iso alue metsää oli rajattu punaiseksi. Oliko se juuri se kielletty alue vai ainoa sallittu alue? Tämän takia meiltä jäi hakutreenitkin väliin. Isommalla porukalla olisi voineet tilat tuntua liian pieniltä, mutta tällaiselle meidän porukalle ne olivat juuri sopivat.

Kun tuo hakuilu jäi tällä kertaa väliin niin teimme senkin edestä tottista sekä kävin ajamassa yhdet jäljet molemmille koirilleni. Manun jälki taas välillä metsään. Jäljellä oli muutamia kaarroksia sekä kulmia. Hienosti Manu ajoi jäljen, työskenteli rauhallisesti sekä tarkasti. Sekä kävi jäljen päässä purkille pienellä avulla itse maahan.

Oonan jälki oli haastavassa maastossa, kallioista sekä risukkoa sekä pitkää kasvillisuutta ja ehtipäs jälki vanhentuakin sopivasti. Mutta niin vain kävi, että nämä kaikki yhdessä saivat Oonan työskentelemään rauhassa. Tällä kertaa ei ollut kilpajuoksua jäljen alusta loppuun vaan mukavan rauhallista sekä tarkkaa työskentelyä. Kulmissa hieman pyörittiin ennen kuin lähdimme oikeaan suuntaan ja rasioille käytiin ilman minkäänlaista apua maahan. Hienosti Oona on kehittynyt näissä uusissa asioissa.

Rottishovissa vieraili myös Oonan sekä Manun sisaruksia ja oli oikein mukava nähdä heitäkin. Leiri oli Manulle ensimmäinen ja sen huomasi kun sunnuntaina ei pikkuinen jaksanut enää ollenkaan riehua veljesten kanssa, kaikki voimat oli käytetty lauantaina siskon kiusaamiseen.

Manu ja sisarukset; Duke, Max sekä Mimmi

Muuten meillä oli mukavaa yhdessä oloa, koulutusvinkkien vaihtelua sekä tietenkin rentouttavaa makkaran grillailua. Myös koirat pääsivät työn lomassa rentoutumaan ja nauttimaan toistensa seurasta. Olipa todella mukavaa tavata näin paljon kilttejä sekä sosiaalisia beusseja ja mahtuipa mukaan myös muutama eri rotuinenkin.

Lisää kuvia leiristä löytyy seuraavien linkkien takaa; Black Carambas leirikuvat, Avataran leirikuvat. Kiitokset sekä Tainalle että Sonjalle kovasta kameran takana heilumisesta kun itsellä taas tuo kuvaaminen hiukan unohtui.

Manu rokotuksessa

2011-08-12T16:25:00.004+03:00

Keskiviikkona kävimme hakemassa Manulle tehosterokotuksen. Poika oli taas kasvanut hurjasti viime kertaisesta, tällä kertaa painoa oli 16kg. Manu on oppinut taitavasti tämän pennun painonnousu ohjeen: kilo per viikko (keskiviikkona Manu nimittäin täytti juuri tuon 16 viikkoa). Rokotustakaan ei taas ollenkaan huomattu kun oli paljon namia tarjolla.

Eläinlääkäri tutki ja sanoi pojan olevan erittäin hyvässä kunnossa, lihasmassaakin jo mukavasti. Ainut huono puoli oli se, ettei se toinen kives ole edelleenkään laskeutunut. Hmph... odotellaan ja toivotaan, että se nyt päättäisi laskeutua.

Manun kanssa ajattelimme kokeilla erilaista harrastusta. Suunnittelin vieväni sen laulukuoroon. Saisikohan siitä yhden PK-lajeista? Nimittäin, minulla on herätyskellon äänenä System of a Down - Lonely day ja aina kun kello pärähtää soimaan, aloittaa myös Manu laulamisen. Tai tällä hetkellä Manu osaa sanat vasta kertosäkeistöstä. On tainnut poika ottaa emännästä mallia, kuinka fiilistellään hyvää kappaletta. Musiikkimaku taitaa kuitenkin olla tuohon raskaampaan päin. Tässä video laulusta, valitettavasti video on huono, mutta ei taas ollut aikaa ottaa parempaa asentoa eikä laittaa valoja päälle, koska tilanne olisin voinut mennä muuten ohi. Mutta pojan laulun videolta kuulee aivan loistavasti. Eikä videolla niin väliä, eihän radiossakaan kuvaa ole. Mutta todisteeksi ettei tuo ollut vain sattumaa sain kuvattua toisenkin videon, joka avautuu tästä.

Jälkeä, jälkeä, jälkeä

2011-08-06T15:18:00.006+03:00

Näinhän siinä tietenkin kävi. Olisimme Oonan kanssa päässeet varasijalta tänään tottelevaisuuskokeeseen Helsinkiin, mutta eipä tietenkään neitimme ole vielä lopetellut juoksuaan, joten jouduin perumaan tulomme.

Mutta voihan sen lauantaiaamun käyttää muutenkin hyödykseen, nimittäin jälkimetsällä sekä -pellolla. Manulle tehtiinkin jo pari kulmaa jäljellä ja pituuttakin hieman enemmän. Poika jaksaa uskomattoman hyvin jäljellä. Taas lopppui jälki liian lyhyeen, mutta parempihan se näin päin, jotta motivaatio pysyy. Olen myös aktivoitunut tuon kameran käytön suhteen ja tässäpä teille nyt hiukan parempaa kuvaa pienokaisen suorituksesta.

"Näitteks te, meitsi osas, meitsi on paras ja meitsi osaa tän homman."

Oonalle jälkeä pellolla. Harjoittelimme kulmia sekä halusin lisätä tarkkuutta jäljellä. Muutamaa lyhyttä videonpätkää sain otettua tällä kertaa myös Oonan jäljestä, mutta kun itse samalla sekä kulkee koiran mukana, että kuvaa videota on se kovin haastavaa. Ja näin kun sain videot siirrettyä koneelle huomasin etteivät ne ole oikein onnistuneet (välillä kamera kuvaa maata, välillä taivasta, silloin tällöin harvoin myös jäljestävää koiraa). Seuraavan kerran yritän saada palkattua itselleni kameramiehen.

Töiden jälkeen hupi (tai koirillehan näyttää tuo työntekokin olevan hupia), joten tehtiin porukalla metsälenkki. Löydettiinpäs metsän keskeltä myös järvi jossa koirat saivat käydä uimassa, ihana mukava lauantai!

Koirien kuulumisia

2011-08-03T19:46:00.024+03:00

Nyt tässä uskaltaa vihdoin mainita ja hehkuttaa asiaa: Oonan katkenneen kynnen tilalle on jo kasvanut uusi kaunis kynsi. Mutta ollaanpas sitä hoidettukin kunnolla, suojattu ja huuhdeltu ahkerasti. Välillä tuntui aivan toivottomalta kun näytti ettei kynnelle tapahdu yhtään mitään kunnes yhtäkkiä huomasimme pienen kynnen pään.

Katkennut kynsi on kuvassa vasemman puoleisin. Hieman heikosti kuvassa näkyy, mutta siellä on noin sentin pituinen uusi kynnen alku.

Neitimme on aloittanut myös juoksuajan, josta johtuen ollaan oltu hieman kärttyisiä meidän pikku termiitille. Mutta osasipas taas hyvään saumaan tulla tuo juoksuaika kun Manukin on vielä niin pieni eikä ymmärrä mitään sen päälle.

Manu kasvaa hurjaa vauhtia, korkeutta on tullut aivan huomaamatta ihan hirmuisesti ja painokin noussut tasaisesti kilo viikossa. Sisäsiistiksikin ollaan opittu tässä aivan huomaamatta. Ulos pyydetään vinkumalla oven edessä, myös yöllä. Mutta nämä ihmiset jotka ovat uskomattomia unikekoja eivätkä välttämättä herää pienokaisen pyyntiin on meillä koirat alkaneet tiimityöskennellä; Manu vinkuu ovella ja Oona tulee tökkimään kuonollaan meitä niin kauan, että heräämme, "Hei haloo, vauva itkee, nyt ylös."

Tänään kävimme ajamassa koirille jälkeä. Oonalle metsässä ja kulmia. Hienosti meni neidillä ja pysyi jäljellä hyvin. Myös Manulle teimme ensimmäistä kertaa jäljelle kulman ja vihdoin olin muistanut ottaa kamerankin mukaan, joten sain kuvattua pojan hienon suorituksen. Olisin kuvannut myös Oonan jäljen, mutta pimeys oli ehtinyt hiipiä jo sen verran, että videolla ei näkynyt kuin musta möykky mustalla taustalla. Video löytyy taas youtubesta kun tänne blogiin lataaminen ei onnistunut ja kuvanlaatukaan ei ole mikään kehuttava kun tosiaan alkoi olla jo sen verran pimeää, mutta kyllä siitä ihan hyvin näkee Manun loisto suorituksen. Video avautuu tästä.

Loman aikana ehdimme myös puuhailla paljon muutakin. Kävimme suurella porukalla uimassa, jopa minäkin uskaltauduin koirien kanssa uimaan. Oonan kanssa uiminen ei kylläkään ollut mikään miellyttävä kokemus kun neiti ui päälle ja raapi ihoni rikki räpiköidessään. Manukin uskaltautui uimaan pientä matkaa. Sienimetsätkin kolusimme, mutta emme saaneet opetettua koiria kanttarellikoiriksi kun metsät olivat aivan tyhjänä sienistä. Mustikkametsällä taas kävi päinvastoin, koirat tajusivat nopeasti, että kerään mustikoita joten kisasimme kuka kerää nopeammin marjat varvuista: Minä sankoon vai koirat suuhunsa.

Oonan kanssa tottistreeneissä olemme keskittyneet seuraamisen hiomiseen. Pikkuhiljaa ja hirmu määrällä kärsivällisyyttä siitä saadaan parempi. Manulle taas peruskäskyjen opetteluja, jotka alkavat jo olla aika mukavasti hanskassa, tietenkin vielä namin voimalla.

Loman alku

2011-07-18T13:25:00.003+03:00

Olisinko voinut toivoa enää parempaa alkua lomalle? Joka päivä on täyttynyt koirien kanssa touhuamisesta.

Torstaina kävimme taas molempien kanssa jäljellä ja se meni oikein mallikkaasti molemmilta. Oonalle metsässä useita kulmia, mutta hienosti pysyi jäljellä. Manulle taas makkararuutua. Poika on jo tajunnut mistä tässä on kyse, hienosti pysyi ruudun sisällä, ei kertaakaan poikennut ulos. Nenä pysyi tiiviisti maassa ja työskentely oli innokasta. Sainkin tehdä kovasti töitä, jotta sain Manun vedettyä ruudusta, niin kovasti hän olisi halunnut vielä jatkaa.

Lauantaina kävimme Oonan kanssa kisanomaisissa tokotreeneissä. Neidin vire oli aivan huipussaan. Loistavaa! Manukin pääsi kentän laidalle tutustumaan.

Tänään taas uurastimme jäljellä. Tällä kertaa pellolla. Oonalle vieraan tekemää jälkeä sekä kulmia. Ikäväksemme alkoi kova tuuli juuri kun rupesimme ajamaan jälkeä, joka tuotti hieman hankaluuksia Oonalle kun meinasi ruveta etsimään jälkeä ilmasta. Mutta onneksi rauhoitettuani tilanteen jatkoi Oona loppuun asti hienosti keskittyen, nenä kiinni maassa.

Ja Manulle noin 10 metriä pitkä suora. Alku hieman haparoivaa, "tämänhän kuuluisi olla ruudun mallinen", mutta kun poika tajusi jäljen menevän eteenpäin meni suoritus erittäin hienosti. Hienosti jaksoi ajaa koko jäljen vaikka ensin epäilinkin sen olevan liian pitkä ja hienosti poika myös merkkasi jokaisen askeleen. Joten nyt olemmekin Manun kanssa siirtyneet jäljellä seuraavalle asteelle.

Muina päivinä olemmekin juoksennelleet suuressa laumassa tunteja pitkin pääkaupunkiseudun metsiä. Valitettavasti Manulta on toistaiseksi jääneet nämä hauskuudet väliin, odotetaan, että hän kasvaa hieman. Sen sijaan Oona on nauttinut kun on päässyt viilettämään tuhatta ja sataa vanhojen kavereiden kanssa.

Kesäisiä kuulumisia

2011-07-13T18:08:00.006+03:00

Aika on rajallista ja elämäni kovinkin hektistä tietyistä syistä johtuen... Paljon on ehtinyt tapahtua, monia asioita joista täytyy kirjoitella blogiin. Ja kun viimein ehtii koneen äärelle on pää aivan tyhjä, mistäs minä nyt kirjoittaisin..

Lämmintä on edelleen piisannut. Nyt vihdoin eilen satoi vettä pitkästä aikaa, mutta eipä sitä hirmuisesti tullut. Takapihani näyttää aavikolta kuivuuden ja koirien juoksemisen jäljiltä. Ja voi, kuinka Manu-poika rakastaa kaivaa kuoppia pöllyävään multaan.

Meille kuuluu edelleen vain hyvää. Isäntäväkikin on palannut takaisin työn pariin taas hetkeksi ennen kuin minulla alkaa huomisen jälkeen taas uusi loma. Koirat olemme valitettavasti joutuneet erottamaan heidän yksinollessaan (tämä vain pennun turvallisuuden vuoksi, Oona ei nimittäin aina osaa leikkiä varovaisesti), mutta päivät näinkin ovat menneet loistavasti. Manu osaa rauhoittua heti makuuhuoneen oven kiinni mennessä. Välillä on innostuttu repimään sanomalehtiä kappaleiksi tai vetämään sängystä tyynyt lattialle. Mutta mahtuupa mukaan myös yksi kokonainen päivä, ettei ollut poika pissannut kertaakaan yksinollessaan vaan jaksoi pidätellä siihen asti kunnes tulimme kotia.

Keskenään koiruudet tulevat toimeen erittäin hyvin. Ei tule Oonaltakaan meitä kohtaan enää minkäänlaista kyräilyä. He saavat joka ilta ennen nukkumaan menoa yhdessä hirveitä pentuhepuleita, jolloin juostaan päättömästi ympäri taloa.

Olemme juosseet treeneistä toiseen, Manu aina mukana. Oonan treenien jälkeen pääsee Manukin hieman harjoittelemaan. Kovalla innolla on poika työskentelemässä kun nakki tuoksuu nenään. Ja peruskäskytkin hallitaan jo aika mukavasti. Oonan kanssa myös treenit ovat sujuneet mukavasti, vielä on monta pientä hiottavaa asiaa, mutta niinhän sitä on aina.

Pentu on kovin utelias, kaikki uusi kiinnostaa. Ahmatti ruuan suhteen. Määrätietoinen ja itsepäinen, voi sitä kiljunnan määrää jos ei poika heti saa haluamaansa. Hauska esimerkki eilisestä, kun olimme lenkillä ja Manu joutui vahingossa ojan toiselle puolelle eikä päässyt sieltä pois. Ojalle muristiin ja äristiin kovastikin kunnes tuli ystävällinen ihminen ja auttoi pienen pojan takaisin ojan yli. Niin ja ääntähän tästä pienestä pakkauksesta löytyy.

Manu kaivuu hommissa

Kuumina päivinä olemme myös käyneet uimassa. Ensimmäisellä kerralla Manu ei pitkälle uskaltanut tulla, tyytyi vain kahlailemaan matalassa vedessä. Toisella kerralla oltiinkin jo paljon rohkeampia ja uitiinkin jo pientä matkaa. Kunnes vilu voitti ja täytyi siirtyä rannalle. Ja itseasiassa Mauno Merimakkaran mielestä hiekan kaivuu oli paljon mielekkäämpää tekemistä kuin uiminen, siskotytön harteille jätettiin se jälkimmäinen. Oonakin on päässyt yli viime kesän järkyttävästä uintikokemuksesta ja ui täyttä päätä pallon perässä. Ja palloa piti heitellä uudelleen ja taas uudelleen ja uudelleen... Ja minähän heittelin kun olin niin onnellinen siitä, että Oona vihdoin uskaltaa tuon kamalan tapahtuman jälkeen taas uida. Viime kesänähän Oona siis juoksi täyttä päätä pitkin laituria ja huomasi vedessä kepin. Hyppäsi kepin perään, eikä tajunnut, että laituri loppui vaan upposi järven pohjaan kuin kivi. Sieltä noustuaan neiti ui paniikissa takaisin rantaan, enkä sen jälkeen ole saanut sitä veteen menemättä itse ensin. Mutta nyt oli tämä kauheus oli huuhtoutunut pois mielestä. Valitettavasti Manusta ei ole uintikuvia, koska poikamme ei todellakaan ole mikään linssilude vaan jokaikinen kerta kun kaivoin kameran hän katsoi parhaaksi piiloutua mieheni selän taakse.

Uinnin jälkeen täytyy kuivata itsensä hyvin

Automatkat Manun kanssa sujuvat hyvin. Hyvin hän on oppinut, että auto tietää aina pääsyä mukavaan paikkaan. Muutaman kerran poika kipusi kontista matkustamon puolelle, joten sain kuin sainkin tästä syystä aikaiseksi asentaa autooni koirakalterin, joka on lojunut nurkissani jo kuukausikaupalla.

Tänään kävimme Manulle hakemassa ensimmäisen rokotuksen. Eläinlääkäri tykästyi Manuun kovasti, sanoi sen olevan "lupaava isopäinen pentu". Manulla oli kaikki ok, ainoastaan oikea kives ei ole edelleenkään laskeutunut. Se tuntui kyllä matkan varrella, että tulossa saattaisi olla. Ja toivottavasti onkin! Tänään sitten onkin pikkupoika ollut kovinkin väsynyt rokotuksesta johtuen. Tai siis ei kyllä enää...

Oonan synttärit

2011-06-23T08:13:00.007+03:00

Eilen vietimme Oonan 2-vuotis synttäreitä. Taas tuntuu siltä kuin aika olisi juossut liiankin nopeasti eteenpäin. Vasta juurihan tuo Oona oli vielä pieni pentu ja nyt jo on saavuttanut kahden vuoden iän. Synttäripäiväthän on aina mukavia ja tapahtumarikkaita päiviä, joten ei eilinenkään ollut poikkeus. Manullekin kertyi eilen ikää 9 viikkoa.

Kävimme hakumetsällä. Manukin pääsi ottamaan ensi kosketuksen hakuiluun; alueen tallausta, makkararinkiä sekä maalimiehen luokse juoksemista. Ja kyllähän meidän ahne poika veteli hirmuista kyytiä maalimieheltä toiselle, tietäen sieltä löytyvän maittavia lihapullia. Ei yhtään jänskättänyt ei! Ja niin kovaa kyytiä oli, että se vei kaikki voimat. Loppu treenien ajan nukuttiinkin sikeästi autossa. Oonalle taas mielikuvia sekä haettiin hajua. Hienosti jo Oonakin kävi maalimiehellä maaten ja pistotkin olivat suoria sekä ukkokin löytyi nopeasti.

Myöhään illasta pääsi Oona vielä juoksentelemaan täysiä metsään kavereiden kanssa. Ja kun kaverina sattuu olemaan Hehku, löytyy Oonasta aina kummasti joku lisäenergiavarasto, jonka avulla jaksaa taas päätöntä juoksemista ja hillumista kilometri tolkulla. Tänään ollaankin siis koko perheen voimin otettu vain rennosti ja lepäilty.

Ja meillä tosiaan edelleenkin elellään sulassa sovussa. Oonakin on jo tottunut pieneen vipeltäjään, "ei se näköjään lähde täältä edes kulumalla"... Kuten kuvistakin näkee, ei meillä me emme kiduta eläimiämme vaan ne kiduttavat toisiaan. Mutta onneksi tämä touhukaksikko osaa välillä myös rentoutua ja ottaa iisisti. Manukin on jo saanut Oonalta luvan tulla viereen nukkumaan, joka on neidiltä suuri kunnianosoitus.

Pieni Manu termiitti ei helpolla luovuta vaan pistää jo kovasti hanttiin pienestä koosta huolimatta.

Parhaat paikat Oonassa ovat häntä sekä posket. Niihin on niin mukava tarttua kiinni sekä pikkaisen tapporavistaa.

Kovan riehumisen jälkeen on mukava ottaa rennosti ja kerätä voimia seuraavaan koitokseen.

Uusi perheenjäsen

2011-06-21T08:18:00.007+03:00

Kuten edellisessä kirjoituksessani totesin meillä olleen hirmuinen kiire, niin tässä teille syy siihen.

Kävimme SM-kisoja seuraavana päivänä kylässä Keuruulla. Olin tosiaan noista kisoista kotona vasta vaille yhdeksän lauantai-iltana ja seuraavana aamuna odotti klo 5.00 automatka Keuruulle. Joten viikonloppu tuntui hirmuisen pitkältä ja näännyttävältä, mutta se kaikki todella kannatti.

Kun toukokuun alussa kävimme katselemassa pentuja kasvattajamme luona, emme tosissaan käyneet siellä ihan muuten vaan. Vaan kun tällä kertaa kävimme siellä tuli mukaamme uusin perheenjäsen harlekiini beauceronin pentu Manu (Avataran Djersey Blue). Tämä poika on todella hurmaava pikku riiviö.

Ensimmäisenä sisään päästyämme hän juoksi syliimme ja saimme hirmuisen määrän pusuja, ei arkaillut pentu ollenkaan, ei. Vaan jo seuraavassa hetkessä antoi hän näytteen puruvoimastaan. Joka muuten tekee todella kipeätä.

Viime viikko meni todella nopeasti, itse kun juoksin töissä josta suoraan treeneihin Oonan kanssa ja yritin vielä siinä sivussa peuhata pennunkin kanssa. Mutta onneksi toinen osapuoli meistä oli viime viikon lomalla ja tämän viikon olemme vaihtaneet vahtivuoroa.

Pennun kanssa olemme heti aloittaneet oman nimen harjoittelun sekä luoksetulon harjoittelun myös. Hienosti hän tulee kun pikkasen innostaa. Myös istumista ja maahan menoa olemme harjoitelleet ja ne sujuvat hienosti käsimerkin ja namin avulla. Ja tietenkin nuorenahan se on aloitettava, joten makkararuutua olemme jo useastikin talloneet. Ensimmäinen kerta meni hieman ihmettelyksi, miten maassa voi olla nakkia, mutta nyt jo sujuu hienosti. Manu on fiksu pentu. Koitan saada kuvattua ruutua tässä lähiaikoina.

Noh, mitenkäs Oona ja Manu sitten.. Ensimmäiset päivät Oona vain mökötti ja murahteli pennulle sen kävellessä Oonan ohi. Oona mulkoili meitä todella halveksuen kuin kysyen "Koska toi termiitti menee takaisin omaan kotiinsa?" Mutta kun pentu vain pysyi luonamme oli Oonankin pakko hyväksyä uusi perheenjäsen. Ja nyt nuo kaksi jo leikkivät sekä peuhaavat siihen malliin, että joutuu jo hieman hillitä niitä ettei leikki mene liian rajuksi. Onneksi vihdoin saimme viime viikonloppuna rakennettua pihallemme aidan, joten koirat voi laittaa aina ulos riehumaan. Tästä linkistä näkee noiden kahden välistä leikkiä ja tosissaan tuo murina kuuluu pennun kurkusta.

Pentutesti kertoi näin: Erittäin rohkea poika, vieraan ihmisen otti vastaan iloisesti. Hakee itse huomiota ja ottaa erittäin hyvin kontaktia. Syliin otettaessa on villi. Selälleen käännettäessä rimpuilee hieman, mutta selällään ollessaan haluaisi vain pussailla eikä rimpuile pois. Pöydällä lähti alku arvioinnin jälkeen tutkimaan tilannetta. Ei säikähdä lattialle tiputettua reppua vaan lähtee tutkimaan reppua uteliaana. Saalistaa hienosti. Taistelee myöskin lelusta, mutta ei murise. Tapporavistaa voimakkaasti ja osoittaa lievää dominanssia. Makupalalla hyvin koulutettavissa, tarvitsee auktoriteettisen ohjaajan. Vierasta alustaa ei pelännyt, eikä peili kiinnostanut lainkaan. Laumavietti on oikein voimakas, lähti heti todella iloisesti ja lujaa perään.

Joten tästä pienestä pojusta saamme oivan harrastuskoiran, purukin on tosissaan kohdallaan. Tässä täytyy huomauttaa, että pentu osaa jo nyt tarttua leluun koko suullaan!! Saalisleikkejä on leikitty kovinkin, ajoittain murinan kera. Tosissaan pennulla on miellyttämisenhalua sekä kova laumavietti kun vertaa siihen kun Oona oli tuon ikäinen. Neidillähän ei ole ollut kovinkaan paljon tuota laumaviettiä vaan olemme joutuneet sitä vahvistamaan pentuikäisenä. Ja olen todella tyytyväinen uuteen tulokkaaseen, tässä pennussa on juuri sitä mitä kaipasinkin. Pentu jolla rahkeet riittää ihan mihin vaan.

Blogia vielä odottaa pieni muotoinen korjailu, tästä lähin tämä saa toimia molempien beussien blogina.

Tokon SM-kisoissa Klaukkalassa

2011-06-21T07:32:00.005+03:00

Nyt on vihdoin taas aikaa päivitellä blogia kun olen lomalla, ihanaa. On taas niin monet tuulet vieneet meitä, ettei kerta kaikkiaan ole ollut aikaa istua tietokoneen äärellä. Mutta kuten jo aiemmassa kirjoituksessa totesin, pääsimme sittenkin osallistumaan tokon SM-kisoihin.

Päivä oli kuuma, varmasti kuumin mitä tänä kesänä olemme vielä kokeneet. Siitä muistona itsellänikin punainen niska ja naama, minulla joka en koskaan pala. Mutta siis ilma oli pahin mitä voi olla sitten ukkosen jälkeen.

Jo edellisenä päivänä Oona vaikutti hieman vetämättömältä, tosissaan tuo kyseinen koko viikko oli yhtä hellettä. Kerrankin toivoi, että sääennustuksen sateet pitäisivät paikkansa, mutta ei. Eikä tosissaan kisapäivän aamunakaan neiti ollut täydessä vireessään.

Mitään aikataulutusta ei kehille ollut vaan jouduimme Oonan kanssa odottelemaan kehän laidalla omaa vuoroamme, eikä missään ollut varjon varjoa. Onneksi koiraa sai käydä kastelemassa useasti päivän mittaan, mutta aurinko tuntui kuivattavan koiran yhtä nopeasti kuin sen sai kasteltuakin, joten siitä saimme vain hetken helpotusta.

Kisasimme tosissaan nyt ensimmäistä kertaa avoimessa luokassa ja kehämme olivat hiekkakentällä. Hiekkakenttä kuulosti aivan hirmu hyvältä näin aluksi, mutta jouduimme toteamaan sen olleen pahin mahdollinen paikka kehille, kun aurinko kuumensi sen polttavaksi.

Vihdoin koitti vuoromme ja ensimmäisenä paikalla makaaminen. Oona meni käskyn kuultuaan heti hienosti maahan, mutta kun vieressäni ollut koira ei suostunut menemään maahan useastakaan käskystä, nousi Oona ylös epävarmana siitä tekikö hän sittenkään oikein. Tästä tiesinkin että nyt koirani on todella epävarma. Ja kun poistuimme piiloon ei kestänyt kauaakaan kun Oona juoksi luokseni; "Onneksi mä löysin sut!"

Seuraavana oli kaukokäskyt. Jos neidillä ei ole katsekontaktia alussa, kehoitan sen ottamaan. Ja näin kun liikkeenohjaaja kysyi: "Onko ohjaaja valmis?" Kuuli hän minun sanovan: "Joo", vaikka todellisuudessa sanoin: "Katso Oona". Tästä hämmentyneenä liikkurin sanoessa: "Käsky", menin hämilleni ja tiuskaisin Oonalle nopeasti "Öööö.. maahan" No, eihän Oona siitä tietenkään maahan mennyt vaan jouduin toistamaan käskyn. Kaukokäskyjen vaihdot sujuivat ongelmitta ja hienosti. Mutta pisteiksi saimme vain 5, johtuen alun tappelusta maahan menon kanssa. Jouduinkin toteamaan siinä kehässä liikkeen loputtua, etten kertonut olleeni valmis josta liikkeenohjaaja oli kovinkin pahoillaan väärin kuultuaan. Mutta olisinhan minäkin voinut kyllä alussa todeta, etten sanonut olleeni valmis, mutta menin tilanteesta tosissaan niin hämilleni ettei tuo tullut mieleenikään. Mutta tietääpähän sitten ensi kerralla.

Kehässä 2 meitä odotti seuraaminen taluttimetta sekä luoksetulo. Seuraaminen alkoi aivan loistavasti, parempaa kuin yleensä. Mutta kaavio oli hirmu pitkä. Hinkkasimme kehän joka nurkan, käännöksiä ja nopeuden muutoksia. Joten ei Oona jaksanut koko aikaa vaan jouduin useasti kehoittamaan häntä jatkamaan. Juuri ennen loppua Oona pysähtyi katselemaan maisemia ja näin parhaaksi siinä tilanteessa koskea koiraan, josta pisteet menivätkin sitten nollille.

Luoksetuloon olin ihan tyytyväinen tai siis siihen että Oona pysähtyi seisomaan yhdellä ainoalla käskyllä, en tarvinnut edes kaksoiskäskyä. Pysähtyminen oli kuitenkin hidas, mutta pysähtyipä silti. Tämä liike kun on jäänyt hirmu vähälle treenaamiselle. Pisteitä tuli 5.

Ja vielä oli edessä viimeinen kehä, jossa odotti nouto, jäävät liikkeet sekä hyppy. Seuraamisesta maahan meno ei onnistunut, kun koira jäi seisomaan. Eikä tuomarille käynyt sekään, että olisimme lukeneet tuon liikkeen liikkeestä seisomiseksi ;) Mutta onneksi meillä tuo seisominen onnistui kuitenkin hienosti. Nouto meni kanssa oikein upeasti vain lopun perusasento unohtui. Ja viimeisenä liikkeenämme hyppy ja ajattelipa Oona tehdä tässä hienon loppuhuipennuksen. Neiti hyppäsi esteen yli ja istuikin käskystä esteen toiselle puolelle, mutta kun sanoin uudestaan "hyppy" kuuli Oona varmasti minun sanoneen: "Katso mikä tuolla menee, käy hakemassa se mulle." Ja niin Oona käskyn saatuaan juoksi päämäärättömästi ulos kehästä. Mutta onneksi palasi takaisin käskystä.

Ei siis todellakaan meidän pisteiden kannalta mikään hieno päivä, mutta täytyy todeta ettei tuo harmita kuitenkaan ollenkaan. Nimittäin aavistin jo heti aamusta, ettei päivästä tule hyvä Oonan jaksamisen kannalta. Ja olihan meillä muuten aivan loistava ja mukava päivä. Kiitos tästä kaikille meidän joukkueissa olleille. Ja olihan tuo aivan mieletön kokemus päästä noinkin suuriin kisoihin.

Ja taas valokuvien vähyydelle minulla on olemassa selitys. Päivä oli tosissaan niin hirvittävän kuuma ja aurinko oli sulattanut aivonikin niin, etten millään jaksanut kaivaa kameraa ja näpsiä kuvia. Jotenkin ei siinä helteessä jaksanut keskittyä sitten mihinkään muuhun kuin juomiseen.

Kisoihin sittenkin

2011-06-08T08:16:00.003+03:00

Aivan mahtavaa ja todella upeata!

Ei ollut maanantainen soitto eläinlääkärille turha. Nimittäin soitin sinne tarkistaakseni vielä meidän karenssin pituuden. Ja pitkän ja piinaavalta tuntuvan odottelun jälkeen sieltä sanottiin, että karenssi on jo umpeutunut. Joka tarkoittaa sitä, että pääsemme sittenkin tuonne SM-kisoihin. Oli käytetty jotain laimeampaa rauhoittavaa, meidän onneksemme.

Joten nyt vain vielä pientä hiomista treenaamaan.

Kaveri kylässä - Iloa, kovaa menoa ja kyyneleitä

2011-05-28T18:29:00.006+03:00

Meille tuli viikko sitten lauantaina vieras. Eikä ihan mikä tahansa vieras. Vaan vajaan vuoden ikäinen sileäkarvainen noutaja Hehku. Hirmuinen energiapakkaus, josta ei todellakaan ikinä lopu virta. Onkin monesti jo tullut mieleen, että kuka se kehtasi väittää ettei ikiliikkujaa muka ole keksitty?

Hehku on siis Oonalle jo entuudestaan tuttu. On ollut mukavaa seurata näiden kahden juniorin riekkumista metsässä, jota voi tosiaan jatkua monia tunteja. Mutta nytten Hehku tuli ensimmäistä kertaa Oonan kotiin. Mielessä pyöri viime kesäiset Oonan murjotukset Catalinan vieraillessa..

Mutta tällä kertaa kaikki meni aivan loistavasti. Ensimmäisen vuorokauden ajan pystyi Oonan silmistä lukemaan sanat; "Nyt te sitten hylkäsitte mut ja otitte tuon meille." Mutta kun Oona huomasi edelleen saavan samanverran huomiota niin kaikkosi kaikki huoli Oonan mielestä ja tilalle tuli noiden kahden nuorukaisen loppumaton leikki. Tai siis se olisi jatkunut loppumattomiin jos ei typerät ihmiset olisi jo puuttuneet telmimiseen sisätiloissa, ulkona sai tottakai mennä niin kovaa kuin vain tassuillaan pääsi.

Tämän viikon aikana olemme siis harrastaneet monien tuntien lenkkejä pelloilla jolloin koirat ovat saaneet purkaa suurta energiaansa, käyty yhdessä treeneissä sekä avattu tämän kesän uimakausi.

Hehku olikin aivan hirmuinen vesipeto, uiskenteli innoissaan ympäriinsä ja nouti heittämiäni keppejä. Oonakin uskaltautui veteen nuoremman esimerkkiä seuraten, mutta tyytyi kuitenkin vain kahlailemaan, eikä mennyt niin syvälle, että olisi joutunut uimaan.

Mieleen ehtikin jo juolahtaa kysymys, että miten nämä "paita ja peppu" tulevat toimeen viikon jälkeen kun joutuvat eroamaan kun Hehku palaa omaan kotiinsa. Joudummeko alkaa hieromaan kauppoja tästä vieterikoirasta? Oonakin on jopa alkanut syömään suurella innolla koko ruokansa.

Tätä iloa ja riemua kesti tosiaan eiliseen, perjantaihin saakka. Kunnes huomasin aamulenkillä Oonan kynnen repsottavan omituisesti. Kotona tarkempi tarkastelu paljasti kynnen olevan poikki aivan juuresta poikittaissuunnassa sisäsyrjän puolelta.

Äkkiä soitto eläinlääkäriin, mitä tässä tilanteessa täytyy tehdä. Sieltä neuvottiin tulemaan heti samana päivänä sinne, jotta saadaan poistettua tuo roikkuva osa tulehdusvaaran estämiseksi.

Eläinlääkäriin Oona meni yhtä suurella innolla kuin aina. Eläinlääkärithän ovat aivan mielettömiä paikkoja, sieltä saa aina paljon namia, aina paitsi nyt. Neiti katsoi eläinlääkäriä alkutarkastuksen jälkeen ilmeellä: "Hei sä unohdit antaa mulle jotain!"

Ja seuraavaksi rauhoittavaa, jotta saatiin kunnolla katsottua kynttä. Se kun oli niin arka, ettei eläinlääkäri päässyt lähellekään katsomaan tassua.

Lääkäri varoitti minua, että jos olen yhtään herkkä niin minun kannattaa poistua toiseen huoneeseen. Sillä kynnenpoisto on aina sellainen toimenpide jossa helposti herkempi pyörtyy. Olipa kerran joku mies oikeasti kaatunutkin lattialle ja sehän oli minusta kovin huvittavaa. Mutta ei, en minä ole herkkä. Näenhän joka päivä töissäkin mitä inhottavimpia asioita...

Mutta älä luule itsestäsi liikoja. Kun eläinlääkäri otti pinsetit esiin tunsin hien nousevan pintaan, sydämen takomisen koventuvan, koko kehon tärisevän ja silmieni sumentuvan. Ei, oli pakko istua alas. Mutta ei sekään auttanut vaan poistuin ulos raikkaaseen vesisateeseen, jossa olo jo hieman helpottuikin. Paikalla ollut eläintenhoitaja totesikin kauniisti; "Huh, näytätpäs sä vihreältä, otapa vettä." Ja siitä olo helpottui jo niin että pystyin palaamaan Oonan luokse, jossa tassu oli jo kauniissa vaaleanpunaisessa paketissa.

Eläinlääkäri antoi hyvän ennusteen kynnelle. Sen pitäisi kasvaa normaalisti takaisin jos ei pääse tulehtumaan. Paraneminen tosin alkaa vasta parin viikon kuluttua ja kaunis kynsi on takaisin vasta monen kuukauden kuluttua. Kotiohjeena sidosten vaihto ja Betadine huuhtelu päivittäin sekä antibioottikuuri. Tällä hetkellä tassu ei näyttänyt tulehtuneelta vaan antibioottikuuri annettiin vain varmuudeksi ettei tulehdusta pääsisikään syntymään. Lupasipa lääkäri myös, että ensi viikolla voimme taas palata treenien pariin, varovaisesti tietenkin ja koiran jaksamisen rajoissa. Mutta toisten koirien kanssa leikkiminen on nyt kielletty.

Ja koska tassu täytyy ulkoillessa suojata kunnolla, ettei sidokset pääse kastumaan jouduimme ajamaan Tarjoustalon kautta ostamaan neidin jalkaan lasten kurahansikkaan. Sehän suojaa vallan mainiosti vesisäällä. Oona sai kauniin vaaleanpunaisen tassusuojan, jossa on kuvana kilpikonna. Kilpikonna siksi, että nyt täytyy rauhoittaa menoa joksikin aikaa ja laittaa pienempi vaihde päälle. Tottakai potilasta täytyy myös hemmotella, joten mukaan tarttui melkoinen kasa erilaisia luita ja mahtava näätälelu, josta uskon tulevan mahtava palkka treeneihin ja parantamaan potilaan kuntoa sitten kun muutaman päivän päästä saa tehdä muitakin lenkkejä kuin vain käydä pikaisesti tarpeilla.

Perjantaista lähtien onkin ollut kovin haastavaa pitää koirat rauhallisina. Oona tietenkin on rauhallinen, mutta kun Hehkun tekisi niin kovasti mieli jatkaa kesken jääneitä leikkejä.

Ja kuten olen jo aiemmin täälläkin todennut niin minulla on sellainen tuuri, että kun odotan jotain tulevaa innolla ja pääsen sitä mainostamaan kaikille niin käykin minulle niin, että jotain tapahtuu minkä takia tuleva ei toteudukaan. Joten ei tämäkään kerta ollut poikkeus siinä. Olen nimittäin ehtinyt mainostaa kaikille tuntemilleni ihmisille meillä olevan edessä Tokon SM kisat kesäkuussa. Olen ollut kovin innoissani saadessani mahdollisuuden osallistua Oonan kanssa näihin kisoihin. No, mutta nythän joudumme siis jättämään nämä kisat väliin tämän pienen tapaturman takia. Mutta onneksi kisoja tulee aina lisää ja tässä vaiheessa tärkeintä onkin vain koiran terveys.

Tänään olemme siis jo avanneet tassupaketin ja vaihtaneet puhtaat sidokset. Tassu näytti ihan hyvältä, minkä verran minä nyt siitä ymmärrän. Mutta kipeä se kyllä oli. Nyt vain kaikki peukalot ja varpaat pystyyn siinä toivossa, että paraneminen käynnistyy hyvin.

Beauceron täyteinen viikonloppu

2011-05-15T19:07:00.006+03:00

Missä voit Suomessa nähdä yhdessä paikassa saman päivän aikana yli 80 beauceronia? No, tietysti Palveluskoirien erikoisnäyttelyssä Helsingin Tuomarinkylässä. Tuo on kyllä mahtava määrä beusseja yhdessä paikassa, kun normaalistihan niitä ei näe missään.

Lauantaina 14.5. oli tosiaan erikoisnäyttely jonne saapui tuomariksi meille omasta maasta, Ranskasta, Florence Leonard-Nolle.

Ja kuten aina näyttelyiden lähestyessä niin myös tälläkin kertaa päätti Oona aloittaa karvanlähdön juuri ennen suurta päivää. Jonka takia turkkimme oli tuona kyseisenä päivänä aivan kaameassa kunnossa.

Arvostelu meni jokseenkin näin: "Hampaat ok. Oikein hyvä pää, otsapenger hiukan syvä. Erinomaisen väriset silmät, hiukan vinot. Rintakehästä puuttuu volyymia. Edestä ja takaa puuttuu kulmauksia. Luusto hiukan kevyt. Liian laajat värimerkit."

Noh, kyllähän meidän neidiltä noita kulmauksia löytyy. Mutta kun häntä yritti saada seisomaan oikealla tavalla niin hän veti jalat takaisin vatsansa alle ja seisoi aivan ihmeellisessä kyyryasennossa. Tuloksena saimme Nuo-H, parempi olisi varmasti tullut muuten, mutta tuomari sanoi värin olevan niin merkitsevä ettei parempaa voi tulla, kun tosiaan Oonassa saisi olla enemmän mustaa. Kiitoksia näyttelykehien taiturille Nealle Oonan esittämisestä kehässä!

Sunnuntaina jatkoimme jalostustarkastuksella, jossa oli kolme eri vaihetta; ensin mittaus, sitten luonne ja viimeiseksi ulkomuoto sekä rakenne.

Mittaus tuloksena saimme:

Pää

Kuononselkä 13 cm

Kallon pituus 13 cm

Kallon leveys 12,5cm

Keho

Säkäkorkeus 65cm

Pituus 74cm

Rintakehän ympärysmitta 74cm

Seuraavana olikin vuorossa luonneosio. Tässä oli kolme eri osa-aluetta, ampuminen, rohkeus sekä palautuminen uhasta.

Laukauksiin Oona ei reagoinut oikeastaan ollenkaan, hieman käänsi päätä. Laukaukset ammuttiin sekä koiran takaa että edestä. Rohkeudessa tuomari "hyökkäsi" patukalla kohti koiraa ja Oona hyökki kohti tuomaria. Aika vaisusti mielestäni, mutta ei kuitenkaan pakittanut ollenkaan, mutta eipä myöskään päästänyt pihaustakaan kurkustaan, jota olisin luullut Oonan tekevän. Lopussa vielä katsottiin käyttäytyminen tuomaria kohtaan hyökkäyksen jälkeen. Noh, Oonahan veti tuomaria kohtaan taas ja halusi moikata kaikki ihmiset matkallaan. Joten palautuminen oli erittäin hyvä. Luonteesta saimme siis 9-9-9.

Lopussa vielä ulkomuoto sekä rakenne, tuomarina toimi taasen sama kuin lauantaisessa erkkarissakin. Lyhyesti arviot:

Pää, erittäin hyvä

Hampaat, erinomaiset

Selkäviiva, erittäin hyvä

Vatsaviiva, erittäin hyvä

Eturaajat, erittäin hyvä

Takaraajat, erittäin hyvä

Häntä, erittäin hyvä

Karva, hyvä

Liikkeet, erittäin hyvä

Ulkomuodon kokonaisarvosanaksi tuli kuitenkin vain hyvä. Ja taas samasta syystä kuin lauantaisessa erkkarissakin eli väri ei ole oikeanlainen. Höh, kun luulen tuon värin johtuvan suurimmaksi osaksi juuri meneillään olevasta karvanlähdöstä. Mutta pääasia, että saimme luonteesta noin erinomaiset arvosanat.

Mutta kokonaisuudessaan erittäin mukava sekä antoisa viikonloppu takana! Oli mukava tutustua taas uusiin saman rodun edustajiin sekä tavata vanhoja tuttuja joita tapaa aivan liian harvoin.

Tokokisoista kasvattajan luokse

2011-05-08T14:06:00.006+03:00

Lauantaimme alkoi aikaisin kun lähdimme ajelemaan kohti Nummi-Pusulaa. Meillä oli siis edessä tottelevaisuuskoe. Sain muutamaa päivää ennen koetta kisakirjeen jossa kerrottiin kokeen olevan ulkokoe. Tästähän hermostuin kovin ja rupesin jännittämään kun kyseessähän tosiaan on sitten meidän ensimmäinen ulkokoe. "Mitä jos koirani karkaa kehästä tai ylittää kehäviivan.." Pelot tulvivat mieleeni.

Kenttä oli Nummen urheilukentällä, nurmi pohjainen. Paikalla oli myös 2 muuta beauceronia, joka on todella harvinaista, että samassa kokeessa on muitakin saman rotuisia. Mutta oli mukava päästä seuraamaan myös muiden beussien suorituksia.

Alokasluokkaan ilmoittautuneita oli 17 koirakkoa, tuomarinamme toimi Harri Laisi. Ja niin koitti pian meidän vuoro.

Luoksepäästävyydestä 8 pistettä. Oona istui hienosti sivulla tuomarin lähestyessä, mutta kun tuomari rapsutteli, heittäytyi koira nojaamaan tuomaria ja siitä selälleen, "rapsuta vielä tuolta, siellä on todella makea kohta."

Paikalla makaamisesta 10 pistettä. Hyvin meni nopeasti maahan, pysyi paikallaan koko 2 minuuttia eikä ennakoinut perusasentoa. Itse seisoin jäykkänä liikkumatta paikoillani, ettei Oona vahingossakaan luule mitään liikettäni käskyksi. Minulle vain meinasi tulla tukalat oltavat kun juuri silloin tuli joku ötökkä kävelemään naamalleni..

Seuraaminen kytkettynä 8 pistettä. Seuraamispaikka oli hyvä, kontakti ei meinannut pysyä sekä perusasennot liikkeiden välillä unohtuivat välillä. Seuraamiskaavio oli muuten hirmuisen pitkä, paljon pysäytyksiä sekä suunnan muutoksia.

Taluttimetta seuraaminen 7 pistettä. Samalla tavalla meni kuin kytkettynä seuraaminen, mutta seuraamispaikka horjui välillä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 pistettä. Loistavaa, mahtavaa... Tämä sujui hienosti.

Luoksetulo 9 pistettä. Luoksetulossa Oona tulee ensin eteen, josta vierelle. Pisteen menetys johtui siitä, että Oona eteen tulossa on oppinut tulemaan niin lähelle, että tökkää kuonolla minua. Tuomarin kommentit tähän, "Tuosta kannattaa opetella eroon, kun avoimessa se tulee tuohon puukapulan kanssa, niin se jo oikeasti sattuu."

Seisominen seuraamisen yhteydessä 9 pistettä. Vihdoin ja viimein se onnistui myös virallisissa kokeissa, eikä mennyt liike nollille kuten aikaisemmissa kokeissa. Se käskysanan vaihto todella auttoi. Tuota en vain tiedä mistä pisteen menetys johtui.

Estehypystä tuli 8½ pistettä. Pisteet lähtivät siitä kun itse vaihdoin asentoa koiran hypätessä. Todella tyhmä virhe, en tosiaan edes itse tajunnut tehneeni tuota virhettä, mutta onneksi kaikesta oppii ja ensi kerralla osaa kiinnittää tuohonkin huomiota.

Kokonaisvaikutus 8½ pistettä.

Tuomarin loppukommentit kuuluivat jokseenkin näin; "Pienellä hiomisella tästä kuoriutuu oikea huippuyksilö."

Kokonaispistemäärämme oli siis 172.5 pistettä ja kolmas alokasluokan ykköstulos, joka tarkoittaa, että nyt on TK1 plakkarissa. Sijoituksemme oli 3/17, joten pääsimme myös palkintosijoille ja hienon pokaalin kera kotiin. Hieno päätös siis alokasluokalle, sitten vain avoimen liikkeitä treenailemaan.

Tai eihän matkamme suunta ollut tietenkään kotiin vaan Keuruulle, kasvattajamme luokse. Kävimme siellä katselemassa pieniä beussikakaroita. Neitimme ei tietenkään tällä kertaa päässyt pentuja katselemaan vaan odotti nätisti autossa. Pentulaatikossa riitti menoa silloin kun pienokaiset eivät nukkuneet. Toiset jo murisivat toisilleen kun taas toiset purivat nukkuvaa sisarustaan, voi miten suloisia nuo olivatkaan.

Ja kun toinen osapuoli meistä halusi katsoa Suomen MM-pelin Slovakiaa vastaan, pääsimme kotimatkalle vasta hieman ennen kello kahtatoista.

Päivälenkillä

2011-04-26T16:24:00.009+03:00

Treenitauon takia ja koko pääsiäisen kestävien mahtavien ilmojen vuoksi oli mukavaa käydä pitkillä päivälenkeillä. Pitkästä aikaa pääsi läheisille pelloillekin kävelee, kun ei enää uponnut polviin asti lumeen vaan sai auringosta nautiskellen kävellä ja kuvata kännykällään mahtavia hetkiä lenkiltämme.

Matkamme varrella törmäsimme kevään viimeisiin lumikinoksiin ja niistähän täytyi ottaa kaikki ilo irti..

"Ah, tämä se on elämää, viimeisen kerran pitkään aikaan. Hei sitten lumi, tulen kaipaamaan sinua kovin"

Välillä juostiin suuna päänä sinne tänne...

Toisessa hetkessä taas nuuskittiin tarkkaan kun löytyi jotain todella mielenkiintoista..

"Ah, sehän olikin suuren suuri keppi, aivan mahtava, ainoa laatuaan,

tällaisen aarteen löydettyäni en siitä hevillä luovu. Vien tämän jonnekin varmaan paikkaan."

Törmäsimme matkallamme myös ojaan,

jonka yli oli mukava hyppiä!

Kun pomppii liikaa ojien yli, toiselta puolelta toiselle, voi voimat ehtyä ja käydä näin..

Mutta onneksi se ei menoa haitannut. Eikös se sanontakin kuuluu "kesä kuivaa sen minkä kasteleekin." Noh, mutta sen voin sanoa, että kuraa se ei silti poista tiheästä turkistani vaan kotona odotti lämmin kylpy.

Möllitokokisat

2011-04-22T20:30:00.006+03:00

Tänään kävimme vaihteeksi koittamassa epävirallisia tottelevaisuuskisoja Koirakoulu Kompassin järjestämässä pääsiäismöllikisassa. Osallistuimme alokasluokkaan. Liikkeet arvosteltiin kuin virallisissakin kokeissa ja liikkeiden suorituskin meni virallisten kokeiden mukaan. Liikkeiden välillä oli kuitenkin hillitty palkitseminen sallittua, joten namia sai antaa. Suorituksen aikana palkitseminen oli kuitenkin kiellettyä.

Seuraavassa taasen liikkeet sekä niistä tulleet pisteet;

Luoksepäästävyydestä tuli 8 pistettä. Oona meni tuomaria vastaan, josta karisi pisteitä pois.

Paikalla makuusta 10 pistettä. Ennen liikettä kuulin ampiaisen surisevan takanani ja se jatkoi pörräämistä Oonan lähettyvillä myös koko liikkeen suorituksen ajan. Huomasin sen siitä kun Oona käänteli päätään surinaa kohti, mutta ei onneksi liikkunut paikaltaan ollenkaan.

Kytkettynä seuraamisesta tuli 9½ pistettä. Ohjaaja oli jättänyt remmin liian tiukalle, josta karisi pisteitä. Ensi kerralla täytyy muistaa tuo löysä remmi! Muuten seuraaminen hyvää ja kontakti pysyi hienosti.

Taluttimetta seuraamisesta tuli tällä kertaa vain 8½ pistettä. Kontakti ei pysynyt kokoaikaa ja ohjaaja ei edelleenkään osannut kävellä suoraan. Argh, kuinka vaikeaa voi olla tuo suoraan käveleminen? Onneksi kisoissa olen muistanut tuon ja keskittymällä keskittynyt suoraan kävelemiseen. Joten tässä kohtaa ohjaajalle vain lisää treeniä.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 pistettä. Seuraaminen hyvää sekä välitön maahanmeno.

Luoksetulo 10 pistettä. Nopea luoksetulo ja täydellinen loppuasento.

Seisominen seuraamisen yhteydessä, liike joka on epäonnistunut jokaikisessä kokeessa jossa olemme käyneet. Tällä kertaa Oona pysähtyi välittömästi ja vielä oikeaan asentoon, joten pisteitä tuli täydet 10.

Estehypystä 9 pistettä. Hieman kolahti jalat esteeseen, mutta jäi seisomaan juuri oikeaan paikkaan esteen taakse.

Kokonaisvaikutuksesta 10 pistettä. "Iloista ja energistä menoa", oli tuomarimme kommentti.

Pisteitä tuli kasaan huimat 189, joka on alokasluokan 1. tulos ja näillä pisteillä olimme koko alokasluokan voittajia. Tulos oli todella yllättävä sekä hämmentävä, tällaisiin tuloksiin kun pääsisi virallisissakin kisoissa.

PetExpo 16.-17.4.2011

2011-04-19T18:23:00.014+03:00

Ja niin koitti kovasti odotettu sekä pikkasen myös jännitettykin PetExpo, jännitys ei onneksi ollut kuitenkaan niin suuri kuin ensimmäisen kerran esiintyessämme messuilla.

Lauantai alkoi mukavalla sekä kovin aikaisella metsälenkillä (herätys klo 04.45), jotta neiti pääsisi purkamaan suurimman energian ja nauttimaan ennen kovaa koitosta. Lähdimme Camillan sekä hänen energiapakkausten kanssa nauttimaan aamuisesta udusta hiljaiseen metsään, jossa ei kuulunut muita ääniä kuin lintujen laulua sekä neljän koiran kovaa läähätystä sekä tassujen töminää.

Saavuimme paikalle hyvissä ajoin, jotta Oona ehtisi tottua kovaan menoon ja meteliin. Ihmisiä tuntui olevan kovin paljon enemmän kuin puoli vuotta sitten viimeksi käydessämme. Ja meidän esiintymistä pääsi seuraamaan myös oikein katsomosta käsin.

Päivän ensimmäinen esitys meni hienosti, muutama pieni liike jäi suorittamatta, kuten kaukokäskyjen vaihdot, mutta muuten aivan mallikkaasti. Oona jaksoi hyvin keskittyä.

Toisessa esityksessä alkoikin jo näkyä väsymys kun neiti ei jaksanut edes makuulle mennä ja keskittyminenkin rupesi herpaantumaan. Eivätkä myöskään jäävät liikkeet onnistuneet vaan Oona käveli muina miehinä mukanani, "näinhän tän kuuluu mennä.."

Itse juoksin esitysten välillä myös rahastamassa lastenvedossa. Olipas taas mukavaa nähdä kuinka onnelliseksi lapset voivat tulla kun pääsevät koiran kyytiin. Kasvoilta saattoi nähdä ilon ja jännityksen sekaisia tunteita. Tässä välin Oona sai levätä häkissään, mutta pääsi hänkin sitten illan viimeisenä hiljaisena tuntina vetämään pikkasen. Ja veto sujui taasen aivan mallikkaasti, ei pienintäkään hermostuneisuutta vaan rauhallisesti meni kuin vanha taituri. Kierroksen jälkeen lapset pääsivät myös antamaan kiitokseksi makupalan Oonalle. Tästä pikkuneitimme oli kovin innoissaan, lapsethan ovat tosissaan parasta mitä maailmassa voi Oonan mielestä olla.

Kotiin päästyämme ei Oona jaksanut lähteä enää koko iltana ulos vaikka kuinka yritti houkutella, vaan nukkui reporankana jalat kohti taivasta aamuun saakka. Useat "ulos" huudot kaikuivat kuin kuuroille korville. Ja hyvä näin, jotta sai kerättyä hieman voimia taas seuraavan päivän esityksiin. Mutta onneksi edessä ei olisi sentään noin rankkaa päivää.

Ja niin koitti sunnuntai ja klo 12.00 meidän seuraava esiintymisemme. Oonasta paistoi edelleen väsymys ja niinhän siinä sitten kävi, että neiti todellakin otti yleisön haltuun. Voin kuvitella hänen pienessä mielessään liikkuneen, "tää on taas tätä, tähän tarvitaan nyt pikkasen jotain säpinää ja hauskuutta." Ja sitähän piisasi Oonan juostua kesken esityksen kerjäämään rapsutuksia yleisöltä ja seuraavassa vaiheessa juoksevan katsomon portaita ylös. Mutta onneksi yleisöllä oli hauskaa, olipas toisen koirakon tututkin kyselleet, että "Kukas tuo musta koira oli, se oli aivan mahtava, täytyyhän jokaisessa esityksessä yksi Eemeli olla..." Mutta myös minulla oli hauskaa, koiralla tosiaan on huumorintajua ja jääpähän neiti ainakin hyvin mieleen. Ei varmasti niitä muita koiria muisteta yhtä hyvin. Tässä täytyy kuitenkin mainita, ettei Oona aivan karkuteille lähtenyt vaan tuli kuitenkin heti kutsusta takaisin.

Sunnuntain toinen sekä samalla myös viimeinen esityksemme lähestyi. Jännitys oli suuri, johtuen edellisestä esityksestä, mutta ajattelin ainakin yrittää viedä sen kunniakkaasti loppuun. Koko esityksen ajan imutin Oonaa (ei kuulemma näkynyt yleisöön, ainakaan häiritsevästi) ja se toimi aivan mahtavan upeasti. Keskittyminen pysyi (nakissa) ja kaikki liikkeet suoritettiin hienosti. Tästä viimeisestä tulikin siis koko viikonloppumme paras esitys.

Ja niin on Oona ollut kuin muissa maailmoissa viikonlopun jäljiltä, nyt vietämme ansaittua treenilomaa, jotta ei tuo tekeminen ala maistua puulta. Messuilla otetut kuvat ovat lastenvedoista, osa Nea Finnigin kuvaamia, kiitoksia kameran kanssa heilumisesta!

Ja lopuksi; aivan pakko laittaa neidistämme kuva joka todistaa kuinka tärkeä lelu meille on Catalinalta viime kesänä jäänyt "Kroko", joka sai ensin Catalinan jäljiltä tuulettua puoli vuotta ulkona ennen kuin siihen pystyi koskemaan ja niin se sitten tuli ja valloitti Oonan sydämen.

Ensimmäinen lastenveto

2011-03-26T08:34:00.004+02:00

Keskiviikko iltana ajelinkin suoraan töistä kohti Porvoon Kokonniemeä. Meillä oli Oonan kanssa edessä ensimmäiset oikeat lastenvetoharjoitukset. Olemme kyllä aiemmin jo ehtineet vedellä perässä kärryjä, mutta harjoitukset ovat olleet rauhoitettuja eikä kyytiinkään ollut päässyt vielä kukaan.

Tosiaan Kokonniemessä oli laskettelurinteet auki, sadoittain ihmisiä sekä niiden joukossa kymmeniä pieniä sekä vähän isompiakin innostuneita lapsia, jotka odottelivat, että pääsisivät koiran kyytiin.

Ensin totuttelimme hirveään hälinää sekä siihen, että perässämme tulee jotain. Kuljimme muiden mukana muutamaa kierrosta tyhjä ahkio perässämme. Mutta kun Oona ei näyttänyt välittävän muista ihmisistä eikä hermostuvan tilanteesta niin pääsipäs muutama lapsikin kyytiimme. Eikä Oona tästäkään välittänyt mitään vaan menimme samalla tavalla kuin tähänkin asti. Oli aivan mahtavaa nähdä pienten lapsien iloiset ilmeet kun pääsivät kyytiin. Katselivat ihastuneena eteenpäin suuri hymy kasvoillaan, tämä on heille suuri kokemus.

Vedimme tosiaan vain muutaman kierroksen kunnes vein Oonan autoon. Tämä oli meille ensimmäinen tällainen tilanne, joten aloitimme rauhallisesti. Kun onhan se koiralle väsyttävää vetää ahkiota perässään ja vielä enemmän kun tilanne on aivan uudenlainen.

Tällä hetkellä treenailumme jatkuvat, tässä jo mainittakoon, että meillä on nyt keväällä taas edessä PetExpo jossa olemme taas mukana tokonäytöksen muodossa. Joten kaikille tervetuloa katsomaan suoritustamme, show on taas mitä mahtavin!

Paimennuspäivä Somerolla

2011-03-17T15:56:00.005+02:00

Laskiaissunnuntaina 6.3 meillä olikin taas harvinaista ja mukavaa puuhaa. Pääsimme taas melkein vuoden tauon jälkeen paimentamaan lampaita. Tällä kertaa päivän oli järjestänyt meille beauceronin rotuyhdistys, joten olipas mukavaa nähdä muitakin saman rotuisia työssä lampaiden kanssa. Paimennuspäivä järjestettiin Somerolla Swedun paimennuskoulussa, samassa paikassa jossa olimme jo viime kesänä Oonan kanssa käyneet. Ja odotimmekin vesi kielellä taas niitä maittavia ruokia, jota meille siellä tarjottaisiin..

Nyt kun pakkaset olivat niin kovat ja lunta vielä maassa niin paimennus oli järjestetty sisätiloissa pienessä maneesissa.

Johtuiko taas pimeästä hallista vai mistä, mutta ensimmäisellä kerralla Oona ei ollut ollenkaan kiinnostunut lampaista. Juoksenteli maneesia ympäri, kävi moikkailemassa muita ja söi ah, aina niin maittavaa lampaan kakkaa. Vasta minuuttien kuluttua neiti äkkäsi, "hei täällähän on muitakin" ja meni kiinnostuneena nuuskimaan lampaiden takapuolia. Ensimmäisen kerran päätimmekin sitten tähän.

Toisella kerralla Oona olikin jo kiinnostuneempi lampaista, mutta taas hetken päästä kuitenkin löytyi jotain mielenkiintoisempaa, nimittäin syötävää. Kimmo, joka tilan omistaa, sanoikin, että kyllä koiralta löytyy rutkastikin taitoa, kunhan saisi vielä kiinnostustakin lisättyä.

Kolmannella kerralla taas oli enemmän kiinnostusta ja Oona oikeasti jo hieman ajoikin lampaita. Vauhti meillä oli kuitenkin mukavan rauhallinen, mutta eipähän tarvinnut pelätä ettei Oona olisi hallinnassani.

Kamera meillä oli mukana, mutta kun maneesissa oli tosiaan pimeää ei meidän salama riittänyt siihen, että olisi saanut hyviä kuvia.

Ja näin meillä rentouduttiin rankan päivän jälkeen.

Tokokokeita

2011-03-17T15:10:00.007+02:00

Viime aikoina ollaankin oltu taasen niin menossa, että on bloginpäivitys hieman jäänyt ja itsellenikin tarttui tällä hetkellä jylläävä paha sekä pitkäkestoinen flunssa, joten ei ole jaksanut paljon aivonystyröitä rasittaa senkään takia.

Tässä välillä olemme jatkaneet meidän toko kisaamista.

19.2. ajelimme taasen aamuvarhain Pieksämäelle tottelevaisuuskokeeseen. Tuomarinamme toimi tällä kertaa Erkki Shemeikka ja kisasimme edelleen alokasluokassa.

Luoksepäästävyydestä saimme tällä kertaa 9 pistettä, kun Oona niin rakastaa kun joku tulee ja rapsuttaa ettei meinaa nahoissaan pysyä.

Paikalla makuu olikin sitten täysi 10. Tällä kertaa meni suoraan ja nopeasti käskystä maahan ja pysyi nätisti koko liikkeen ajan.

Seuraaminen onkin ollut meidän viime aikojen treenauksen kohde. Olemme hioneet sitä oikein kunnolla ja tulosta se olikin tuottanut. Nimittäin kytkettynä seuraamisesta saimme 9 pistettä ja vapaana seuraamisesta loistavat 10. Kontakti oli erittäin loistavaa.

Maahanmenosta seuraamisen yhteydessä saimme 8 pistettä.

Luoksetulo loistavat 10 pistettä. Erittäin nopea ja innokas luoksetulo.

Viime kokeen ongelma, seisominen seuraaminen yhteydessä, oli taasen meille ongelma. Oona kyllä käskyn kuultuaan hidasti vauhtiaan, mutta ei ollut varma käskystä niin tuli hiipien perässäni. Tässä kohtaa tuomari sanoikin, että "lisää ääntä käskyyn." Mutta tarkoituksella annoin tällä kertaa pehmeämmän käskyn kun viime kokeessa Oona meni tässä kohtaa maahan. Hmm, siis edelleen tämän treenailua (vaikka tosissaan treeneissä ei tässä liikkeessä mitään moitittavaa).

Estehypystä 9 pistettä. Tällä kertaa osasin seistä hieman kauempana esteestä, jotta Oona saisi tarpeeksi vauhtia esteen ylitykseen, eivätkä jalat tällä kertaa kolahtaneet esteeseen. Pisteen menetys tuli hieman vinosta asennosta esteen toisella puolella.

Kokonaisvaikutus oli tällä kertaa 9.

Eli kokonaispisteet 170 ja toinen ykköstulos alokasluokasta.

Myös Porissa kävimme kokeilemassa alokasluokkaa. Täällä tuomarinamme toimi Juha Kurtti. Sinne olikin vielä aikaisempi lähtö.

Halli oli kylmä ja kolea kaarihalli, jollaisessa emme ennen ole Oonan kanssa käyneet. Hallissa myös kaikui niin pahasti, että itsellänikin oli vaikea kuulla tuomarin puhetta. Heti halliin astuttuamme Oona alkoi vaikuttamaan todella hermostuneelta ja kehään menoa odotellessamme haukahtikin pari kertaa, jota hän ei ole koskaan ennen tehnyt. Tässä vaiheessa nousikin hiki pintaan; "O-ou, tästä ei hyvää seuraa..."

No, luoksepäästävyydestä saimme 10 pistettä. Vaikka taas kerran neiti luuli, että tuomarin kanssa kuuluu leikkiä.

Paikalla makuu taas täydet 10 pistettä (Huom! miten hienosti meillä alkoi). Hienosti neiti pysyi vaikka viereiset koirat karkasivatkin ja onneksi 2 minuuttia oli pian täynnä, sillä muiden karkailujen vuoksi Oonakin alkoi näyttämään hieman epävarmalta.

Seuraaminen taluttimetta menikin sitten niin ja näin. Alkoi hienosti, kunnes tuli pieni jäljestämisosuus ja keskittyminen herpaantuikin loppua kohden. Pisteitä kuitenkin 8.

Taluttimetta seuraaminen meni taas kerran paremmin kuin taluttimessa. Tästä pisteitä 10.

Edelleen kasassa hieno määrä pisteitä, eikö?

Noh, seuraavana oli vuorossa maahanmeno seuraamisesta, jota Oona ei tehnyt ollenkaan. Annoin vahingossa "maahan" käskyn juuri sellaisessa kohdassa jossa oli jokin pieni valkoinen karvapallero ja sehän alkoikin meidän neitiä kiinnostamaan niin kovin, ettei kuullutkaan koko käskyä "maahan".

Luoksetulo 9 pistettä. Aivan hirveän laiska, hiipien tuli luokseni, loppumatkasta hieman kiihdyttäen vaikka se on aiemmin ollut nopea ja välitön.

Ja meidän bravuuriliike seuraamisesta seisominen ei onnistunut tälläkään kertaa.

Estehypystä 8 pistettä. Pisteen menetykset taas samasta, vinosta loppuasennosta.

Kokonaisvaikutuksesta saimme huimat 8 pistettä, vaikka minusta alkoi varmasti huokumaan kaamea turhautuminen ja jännitys eikä Oonakaan ollut ollenkaan oma itsensä.

Lopputulos olikin sitten 147 pistettä ja kakkostulos alokasluokasta. Mutta täytyy kuitenkin tässä kohtaa todeta, että sijoituksemme ei ole ikinä ollut näin hyvä, nimittäin tällä kertaa olimme neljänsiä ;)

Tottelevaisuuskoe 6.1.2011 Pieksämäellä

2011-01-09T09:24:00.003+02:00

Joulukiireet ja kovat treenit ovat verottaneet voimia sekä aikaa bloginkirjoittamiseen. Mutta nyt on taas aihetta kirjoitella loppiaisen tapahtumista.

Kun taas yksi lauantai iltapäivä toko-kouluttajamme Camilla pyysi meitä mukaan Pieksämäelle tottelevaisuuskokeeseen, päätimme samoin tein lähteä mukaan ja niin alkoi liikkeiden hiominen... Jännitys oli kova, mutta joskushan se kisaaminenkin oli aloitettava.

Loppiaisena olimmekin sitten Oonan kanssa ihka ensimmäisessä tottelevaisuuskokeessamme Pieksämäellä. Tuomarinamme toimi Riikka Pulliainen.

Seuraavassa liikkeet pisteineen sekä kommentteineen:

Luoksepäästävyys 10

Paikalla makaaminen 9

Hienosti Oona meni käskystä maahan, mutta sitten alkoi epäröimään "pitikö sittenkään mennä maahan" ja nosti kyynärpäät ilmaan. Vasta käskyllä paikka meni kyynärpäät takaisin maahan, joten siitä pisteen menetys. Muuten jaksoi hienosti kahden minuutin paikalla makuun. Eikä ennakoinut perusasentoon.

Seuraaminen kytkettynä 8,5

Kontatkin pito on ollut aina ongelmamme ja niin myös nyt. Välillä piti hienostikin kontaktia, mutta sitten hiipui.

Seuraaminen taluttimetta 8

Samalla tavalla kuin kytkettynä, mutta mukaan tuli käden tökkiminen ajoittain.

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 9

Loistava, nopea maahanmeno.

Luoksetulo 10

Oona hienosti odotti käskyä, tuli suoraan eteen, täydelliselle paikalle. Josta käskystä perusasentoon.

Seisominen seuraamisen yhteydessä 0

Seuraaminen lähti hienosti, käskyn "Seiso" kuultuaan meni nopeasti maahan. Tästä johtuen pisteet nollille. Tuomarin kommentti: "Tuossahan oli aivan loistava, kympin arvoinen maahanmeno. Harmi, että nyt oli eri liike kyseessä." Harmikseni totesin, että treenatessamme tämä on ollut varmin liikkeemme. Mutta useinhan juuri kokeessa se varmin liike juuri pettää. Saatoinpa myös sanoa käskyn hieman liian painokkaasti. Mutta osaapahan jatkossa kiinnittää huomiota siihen.

Estehyppy 8

Takajalat kolahti hypätessä esteeseen, jonka takia kahden pisteen alennus. Muuten välitön seisominen käskystä ja hieno perusasento.

Kokonaisvaikutus 10

Tuomarin kommentti: "Tykkäsin katsoa teidän yhteistyötä, näytitte molemmat nauttivan yhdessä tekemisestä". Meillä olikin Oonan kanssa oikein mukavaa kehään päästyämme, kun jännityskin alkoi pikkuhiljaa hiipumaan. Oona kuunteli hienosti käskyjä ja suoritti vaaditut liikkeet hienosti.

Kokonaispisteet 160 ja ykköstulos alokasluokasta. Ja pokaalin kera kotia. Hienoa, en osannut odottaa näin hyvää tulosta ensimmäisistä kisoistamme.

Aikaisesta herätyksestä ja pitkästä matkasta huolimatta meillä oli erittäin mukava reissu. Seura oli todella mukavaa. Harmikseni unohdin kameran kotiin, joten kuvia reissusta ei nyt valitettavasti ole. Mutta varmasti on piakkoinkin tulossa lisää kokeita joihin pakkaan kamerankin mukaan.

Luustokuvauksessa Skutnabbin luona

2010-11-29T18:29:00.004+02:00

Ja niin onkin heti perään aika paljastaa loputkin salaisuudet. Kuten aiemmassa kirjoituksessani totesin niin minulla on sellainen tuuri, että jos jotain asiaa innolla julistan kaikille niin tapahtuu jotain, niin ettei se onnistukaan.

Tällä kertaa kyseessä oli luustokuvaukset.

Perjantaina 12.11.2010 ajelimme Vihdin Jokikuntaan Kai Skutnabbin vastaanotolle. Hän oli sekä ammattitaitoinen että mukava ja huumorintajuinen mies.

Oonalle rauhoituspiikki ja hetken päästä pääsimmekin venyttelemään raajoja. Hiljaista hetkeä ei vastaanotolla ehtinyt tulla kun keskustelimme niin lepakoista, virtahevoista että kukista. Saimme myös oppia koiran anatomiasta, "tässä on ruokaa, tässä kaasua, tässä munuainen jne..."

Lonkista kuvat, kyynärät sekä selkä kokonaisuudessaan. Vielä muutama varmennuskuva. Juu, kaikki kunnossa.

Oonalle herätyspiikki ja me kuuntelimme selitystä kuvista. "Eli selkä on erittäin hyvä, ei mitään poikkeavaa, terve. Kennelliittoon lähetän lonkat A/A sekä kyynärät 0/0."

Wau, kuulostipas tuo hyvältä. Olimme todella tyytyväisiä. Nyt vain odottelemaan Kennelliiton tuloksia.

Koko loppupäivän Oona oli aivan muissa maailmoissa, katsoi meitä katseella "mitä te ootte menneet tekemään mulle??" Mutta jo seuraavana päivänä neiti jaksoi olla oma reipas itsensä.

Ja niin olemme tuskastelleet nämä pari viikkoa odotellen Kennelliiton kirjettä. Ja kun se viimein tänään tuli niin: LONKAT A/A sekä KYYNÄRÄT 0/0! JES!

Lemmikkimessut 27.-28.11.2010

2010-11-27T20:08:00.010+02:00

Vihdoin voin siis avata suuren salaisuuksien kammioni ja paljastaa osan viime aikojen hiljaiselosta ja siitä mitä olemme touhuilleet näin alkutalvesta. Suunnitelmien salailu johtuu siitä, että yleensä jos jotain asiaa pääsen hehkuttamaan kaikille niin tapahtuu jotain minkä takia kaikki epäonnistuu. Tällä kertaa siis Oona alkoi näyttää merkkejä juoksujen alkamisesta ja jos olisin mennyt kertomaan näistä messuista kaikille olisi varmasti käynyt niin, että Oona olisi juuri messujen kynnyksellä aloittanut juoksut, emmekä olisi päässeet esiintymään.

Eli siis nyt hieman taustoja selventämään asiaa..

Eräs syksyinen lauantai iltapäivä olimme taas lähdössä Oonan kanssa tokoilemaan Koirakoulu Kompassiin. Kun saavuimme paikalle Konalaan, kysyi kouluttajamme Camilla kiinnostuksestamme osallistua lemmikkimessujen tokonäytökseen. Ensimmäinen reaktioni oli "täytyykö siellä osatakin jotakin??" Kiitoksia Camillan luottamuksen; "no kyllähän te nyt osaatte", lupauduin mukaan. Ja niin alkoi intensiivinen harjoittelukausi, kun me ohjaajat olimme yömyöhään harjoittelemassa koreografiaa. Koirien seuratessa menoamme kuin kysyen: "Ettekste nyt millään opi muistamaan miten tää nyt meni?!?" Ja niin koitti näytöksemme ensi-ilta...

Ensimmäinen päivä, lauantai 27.11.2010

Paikalle Pasilan messukeskukseen oli pakko saapua tarpeeksi ajoissa, jotta Oona ehti rauhoittua sekä tottua väenpaljouteen. Ja Oonan mielestä olimmekin tulleet paratiisiin, sillä kymmenet ja taas toiset kymmenet ihmiset saapuivat ihastelemaan neitiämme ja hänhän ottikin tilanteesta kaiken ilon irti ja näytti ihmisille kuinka hurmaava hän on. Jos siis Oona olisi ihminen olisin voinut kuvitella hänen keimailevan julkisuudenhakuisena kameroille...

Ja niin oli H-hetki alkamassa, jännitys kasvoi kasvamistaan. Mitä jos Oona karkaa kehästä, mitä jos se ei kuuntele ollenkaan, mitä jos se lähtee kesken esityksen tutustumaan ihmisiin, mitä jos...mitä jos... Eikä jännitystäni lievittänyt sekään, että joukkoomme mahtui sekä tottelevaisuusvalio että Oonan uusi suuri rakkaus irlanninterrieri Napoleon. Ja niin aloitimme näytöksen haastattelulla. Suustani taisi tulla vain: "Me ollaan Kati ja Oona, koirani on beauceron, ei olla vielä ehditty kisaamaan." Ja hetken kuluttua rupesi kaiuttimista kuulumaan Phantom Of The Opera. "Seuraa" ja niin lähdimme liikkeelle. Tunsin poskiani kuumottavan ja jalkani tärisivät niin, että se näkyi varmasti yleisölle saakka. Jossain vaiheessa tunsin kuitenkin jännityksen laukeavan, "Hei, toi koirahan toimii hyvin. Se kuuntelee." Näytöksemme meni siis kokonaisuudessaan loistavasti, ohjaajat muistivat koreografiat eivätkä koirat karkailleet. Kerran seisoessamme kehän laidalla, kävi Oona nopeasti nuuskaisemassa siinä seisovia ihmisiä, mutta palautui nopeasti takaisin.

Ja niin oli tokonäytös ohi. JES, menimme sen kunnialla läpi! Luulen, että lihakseni olivat kuitenkin krampanneet, ne nimittäin tärisivät vielä muutaman tunnin esityksen jälkeenkin.

Koskakohan pääsen tästä kamalasta jännittämisestä eroon, miten ikinä pääsemme kisaamaan?

Toinen päivä, sunnuntai 28.11.2010

Aamulla huutelin Oonaa lähtemään kanssani lenkille. Pedistä nousi uninen pää joka hetken päästä rojahti takaisin alas, "mene sä vaan, mä en nyt jaksa". Aamun tunnelmat olivat siis väsyneet eilisestä.

Kahden maissa oltiinkin jo takaisin messukeskuksessa. Oona paljon rauhallisempana ja rennompana kuin eilen. Itselläkin oli paljon rennompi olo, ei jännittänyt läheskään niin paljoa kuin eilen. Ihmisiä messuille oli saapunut runsaammin.

Taas musiikki alkoi pauhaamaan ja niin sitä mentiin. Ja hienosti mentiinkin, vielä paremmin kuin eilen. Tunsin itseni varmemmaksi ja se varmasti välittyi myös koiraan. Eikä Oona tällä kertaa kiinnittänyt minkäänlaista huomiota yleisöön.

Kaikki ohjaajat koirinemme saimme Pedigreeltä mukavat pienet joululahjat. Kassillinen nameja, koiranruokaa sekä muuta mukavaa. Kiitoksia kovasti!

Erityiskiitokset kouluttajallemme Camillalle Koirakoulu Kompassista! Tämä oli aivan mahtava kokemus!

Ja lopuksi vielä pyydän kovasti anteeksi kuvien huonolaatuisuutta. Olin laittanut kameraani vahingossa väärät asetukset päälle. Kuvista kuitenkin näkee, että menoa ainakin riitti!

Pieni kotiapulainen

2010-10-21T20:14:00.004+03:00

Olen hommannut itselleni omaksi ilokseni kotiapulaisen (Kotiapulainen Beauceron OY). Apulainen on oma-aloittenen sekä aina innoissaan tarttumaan työhönsä. Apulainen ei kylläkään ole halpa, vaatii täysihoidon sekä niiden lisäksi ylimääräistä huomiota myös rankan työpäivän jälkeen. Harmikseni vain, meidän siivoustapamme eivät aina kohtaa...

1. Minun mielestäni koiran leluille on olohuoneen nurkassa pieni, sievä lelulaatikko, jonne voi kerätä kaikki luut sun muut tilpehöörit. Apulaiseni mielestä taas paikka näille tavaroille on suoraan olohuoneen lattialla, jonne ne on nostettava sitä mukaan kun minä nostelen niitä lelukoppaan.

2. Apulaiseni ei vissiin palele. Tai ainakaan päätellen siitä, että hän tuulettelee asuntoa läpivedolla monta tuntia päivässä, riippuen siitä oliko ulkona -20 vai +20 astetta.

3. Apulaiseni mielestä kaihtimista kuuluu taittaa pieni pään kokoinen aukko, jotta siitä olisi päivän touhujen lomassa hyvä myös kyttäillä naapureita.

4. Apulaiseni on myös tarkka rahan käytöstä. Hänen mielestään tuhlaan rahaa turhanpäiväisiin hömpötyksiin aivan liikaa. Niinpä hän yrittää estellä liiallista rahan käyttöäni muunmuassa repimällä vuokranmaksulappuni pienen pieneksi silpuksi.

5. Kotiapulaiseni mielestä asunnossa ei myöskään saisi ikimaailmassa suorittaa imurointia, sillä hän ei voi sietää sitä. Jos satun imuroimaan niin apulaiseni jaksaa mököttää minulle siitä jonkun aikaa.

Mutta on meillä onneksi myös asioita jotka kohtaavat. Hän jaksaa pakottaa minua virkistävälle lenkille vaikka kaatosateessa, jaksaa osoittaa hellyyttään päivittäin sekä odottaa minua kotiin joka päivä yhtä innokkaasti. Sekä hän on myös oiva varashälytin. Pihaamme vartioidaan tarkasti ja pienestäkin liikkeestä pimeällä huomautetaan.

Monenlaista treenailua

2010-10-06T18:38:00.004+03:00

Viime aikoina olemme sekä tottistelleet että tokoilleet oikein kunnolla, emmekä tietenkään ole unohtaneet käydä ajamassa siinä sivussa muutamaa jälkeä. Joten menoa ja touhua koiran kanssa on riittänyt. Seuraamiseemme olen erittäin tyytyväinen, vihdoinkin olemme saaneet sen taas takaisin raiteilleen, kun keväällä otimme siinä hieman takapakkia. Kontakti ja motivaatiokin tekemiseen on neidillä kohdillaan.

Yhden ainoan hakukokeilun myötä toimme myös jäljelle haukun. Oona siis odotti niin innolla pääsyä jäljelle, että lähettäessä oli pakko haukahtaa. Siitäkin olemme nyt pikkuhiljaa onneksi päässeet eroon; rauhoittamalla koiran maahan. Jäljellä työskentely on nykyään rauhallista, ei siis enää turhaa ryntäilyä ja nenäkin pysyy intensiivisesti maassa.

Lauantaina kävimme Oonan kanssa virallisessa silmä- ja polvitutkimuksessa. Tulokset olivat: silmät terveet ja polvet 0/0. Neiti sai kehuja patsasmaisuudestaan. Hän oli siis kirjaimellisesti jähmettynyt paikoilleen koko silmätutkimuksen ajaksi.

Muutoinkin viikonloppumme oli yhtä juoksua. Ohjelmassamme oli niin tokotreenejä kuin myös bussilla sekä junalla matkustamista. Onneksi Oona on pienestä pitäen opetettu julkiseen liikenteeseen sekä väenpaljouteen, että nykyään Helsingin keskustaankin matkustaminen menee jo todella vaivattomasti. Ja tämähän on vain hyvää treeniä BH:n kaupunkiosuutta varten.

Sunnuntaina kävimme sienimetsällä. Sain harmikseni todeta, että koirastani ei ehkä ole sienikoiraksi. Käskin Oonan etsiä sieniä, jotka hän kyllä löysikin. Mutta ilmaisi löydöksen hieman eritavalla kuin olin toivonut; nimittäin kuopimalla sieniä tassuillaan tehden näin kaikille löytämilleen sienille. Tai sitten hän piehtaroi niiden päällä... Mutta hauskaa näytti koiralla olevan juosta päätä pahkaa sinne tänne, väistellen siinä sivussa oksia sekä kantoja.

Tästä jatkamme samaan tahtiin. Kuulemisiin!

Näyttelyitä sekä leirielämää

2010-09-12T15:37:00.007+03:00

Viime aikoina ollaankin oltu koiramenoissa niin paljon ettei ole ehtinyt blogiakaan päivittelemään. Mutta täytyyhän sitä nyt nauttia kun vihdoin kovat helteet helpottivat niin että koirakin jaksaa ulkona touhuta.

7.8.2010 kävimme Porvoossa ryhmänäyttelyssä. Silloin oli niitä tämän kesän viimeisiä

hellepäiviä, lämpöä riitti yli 30 asteen eikä varjosta ollut tietoakaan. Joten pitkän odottelun jälkeen kun vihdoin pääsimme kehään oli sekä ohjaaja että koira aivan väsyneitä kuumuudesta. Olimme ainoita meidän rotuisia ja tuomarinamme toimi Päivi Eerola. Arvostelu näytti tältä:

"Selvä sukupuolen leima. Liian laajat värimerkit. Liikkuu kehässä peitsaten. Keskivahva luusto, hyvin narttumainen pää jossa sopiva pituus. Kuonon selkä voisi olla suorempi. Hyvä korvien sijainti, avoimet tasapainoiset kulmaukset. Hyvä karvan laatu. Saisi olla kuivemmassa kunnossa. Avoin ja ystävällinen."

Tuloksena saimmekin sitten JUN-H.

Muutama viikko tästä eteenpäin ja lähdimme kenneleiden Sucikan sekä Kahaltajan järjestämälle leirille. Leiri järjestettiin Juvalla, lomakylä Kesakossa. Leirille saapui myös kasvattajamme Taina Alin ja Alunan kanssa sekä Oonan sisarukset Bree ja Chili. Viikonloppumme oli ohjelmantäyteinen.

Saavuimme Juvalle jo perjantai iltana jolloin oli pienet viettitreenit sekä mukavaa yhdessä oloa nuotiotulen äärellä.

Lauantaina ohjelmassamme oli hakua. Emme olleet Oonan kanssa ennen edes kokeilleet hakua, mutta Oona näytti tykkäävän siitä hirmuisesti joten nyt olemmekin kuumeisesti etsimässä hakuryhmää täältä pääkaupunkiseudulta. Hakutreenien jälkeen maalimiehemme Antero piti halukkaille vielä viettitreenejä. Tästä avautuu video Oonan lauantaisista viettitreeneistä, jotka eivät kylläkään menneet yhtään niin hyvin kuin perjantaina; olihan meidän neiti jo ehtinyt uurastaa muissakin hommissa pitkän päivän aikana. Ja sitä paitsi, patukka oli aivan litimärkä muiden koirien kuolasta sekä yltäpäältä hiekassa, joten eihän meidän hienohelma sellaista mielellään suuhunsa ota.

Sunnuntaina ajoimme jälkeä. Tällä kertaa painotimme rauhallisuuteen, kun Oonalla on ollut tapana rynnätä liialla innolla jäljelle. Vanhetimme jälkeä tarpeeksi kauan, jolloin työskentelyn oli oltava tarkempaa ja niinpä vältyimmekin turhalta ryntäilyltä.

Jälkitreenien jälkeen oli epävirallinen luonnetestaus ranskanmalliin eli TAN-testi. Testin osa-alueet olivat luoksepäästävyys, laukaukset sekä uhka. Oonalta testaus meni kivasti. TAN-testin näet tästä. (Testissä vain pöydän päällä oleva Anteron hattu olisi ollut kovinkin kiinnostava...)

Leirin jälkeen sekä Oona että hänen omistajansakin olivat aivan poikki. Kroppa oli väsynyt, mutta mieli virkeä ja täynnä uusia vinkkejä treenaamiseen. Kiitoksia kovasti leirin järjestäjille sekä mahtaville kouluttajille Anterolle, Helille sekä Katjalle!

11.8.2010 matkasimme taas kohti Porvoota. Tällä kertaa kyseessä olikin kaikkien rotujen kansallinen koiranäyttely. Tuomarinamme toimi Elena Ruskovaara, jonka arvostelu kuului näin:

"Hyvin narttumainen. Vielä kauttaaltaan keskentekoinen, mutta osoittaa laadukkuutta liikkuessaan. Vähän eripari korvat, kauniit silmät, riittävä pituus päässä. Solakka runko, riittävästi raajaluustoa ja kulmauksia. Karva vaihtumassa. Hyvä häntä. Hyvä askelpituus ja reipas. Kiva olemus."

Arvosteluna tällä kertaa JUK EH1.

Uusia tuttavuuksia

2010-08-01T18:17:00.007+03:00

Meidän neiti sai uuden kaverin, pienen ja suloisen kissavauvan.

Ensin hieman ihmeteltiin tätä pientä otusta, mutta jo seuraavassa hetkessä Oona hoivaili kissanpentua. Olisipa meidän neiti myöskin halunnut leikkiä kissan kanssa, mutta siinä vaiheessa piti jo hieman rauhoitella, sillä meno olisi voinut yltyä liian rajuksi.

Ja kuten olemmekin jo aiemmin todenneet niin Oonan mielestä mitä pienempi kaveri, sitä mukavampi kaveri.

Cant 3.7.2010

2010-07-06T22:03:00.032+03:00

Lauantaina olimme Vehmersalmella Kuttukuun järjestämässä paimennustaipumustestissä. Tuomarinamme toimi Michel Pillard Ranskasta. Päivä oli pitkä ja kuuma, noin 30 astetta hellettä.

Testi koostui kahdesta osiosta, luonne- sekä paimennusosiosta. Ensimmäisessä osiossa testattiin käyttäytyminen vierasta ihmistä, vierasta esinettä sekä vieraita koiria kohtaan sekä koiran käyttäytyminen hihnassa sekä yksinjätettynä. Nämä kaikki meni Oonalta hyvin.

Tästä linkistä aukeaa Oonan luonneosiosta video, jossa koira jää ensin yksin tuomarin kanssa, etsii ohjaajan sekä palaa vapaana seuraten takaisin alkupaikkaan. Oonan jälkeen videolla näkyy myös Alin suoritus.

Seuraavana oli vuorossa lampaisiin tutustuminen aidan toiselta puolelta. Meidän neiti sitten yrittikin saada lampaita leikkimään kanssaan, lyömällä etupään maahan, peräpää ylhäällä ja haukkumalla. Mutta ei, lampaat eivät kiinnostuneet leikkikutsuista.

Tämän jälkeen pääsimmekin aitaukseen lampaiden kanssa. Ensin Oona tutkiskeli ympäriinsä eikä kiinnittänyt minkäänlaista huomiota ympärillä pyörivään lammaslaumaan, mutta pienen innostamisen jälkeen rupesi kiinnostus heräämään ja paimennus sujui hyvin. Tästä voit katsoa Oonan paimennusvideon.

Tässä ranskankielen taitoisille tuomarin antama arvostelu neitimme suorituksesta. Kuvaa klikkaamalla sen pitäisi aueta suurempana.

Paikalla oli myös Oonan emä Aluna ja samaan perheeseen kuuluva Ali-herra sekä Oonan veli Chili. Kaikki suorittivat paimennustaipumustestin sekä saivat hyvät arvostelut tuomarilta.

Kuvassa vasemmalta oikealle: Chili-veli, Aluna-äippä sekä Oona

Päivään mahtui myös muita kummallisuuksia kuten tilan oma Barbie "mini"possu.

"Hei kato Chili, mikä toi on?"

Kaiken kaikkiaan mukava päivä, kiitoksia järjestäjille sekä kaikille paikalla olleille!

Paimennuskurssilla

2010-06-27T18:32:00.011+03:00

Perjantai aamuna ajelimme taas Keuruulle päin. Catalina lähti kotiin. Kun me pääsimme takaisin kotiin pitkän reissun jälkeen Oona hieman etsiskeli Catalinaa ja katsoi meitä kuin kysyen: "Mihin te sen riiviön olette piilottaneet?" Etsiskely kuitenkin loppui nopeasti kun ei Catalinaa löytynyt mistään.

Tässä muutama kuva Oonan mahtavasta ja kauniista äidistä Alunasta. Oona on perinyt monia piirteitä äidiltään.

Lauantaina olimme Oonan kanssa Swedun paimennuskoulun järjestämällä paimennuskurssilla.

Päivä alkoi aamiaisella. Koirat odottelivat autoissaan ja ihmiset saivat runsaan sekä maittavan aamiaisen.

Odottaessamme omaa paimennusvuoroamme Oona oli erittäin levoton, olisi jatkuvasti tahtonut mennä moikkailemaan muita koiria. Tästä syystä ohjaajaa jännitti hirmuisesti Oonan ensimmäinen kohtaaminen lampaiden kanssa. Tyttömme ei tosiaan ollut koskaan ennen edes nähnyt lampaita.

Aitaukseen astuessamme ja laskiessani Oonan vapaaksi, tyttö meni heti tutustumaan näihin kummiin otuksiin ja haistelemaan lampaiden takapuolia. Sen jälkeen Oona osasi heti hakea tasapainoa ja omaa paikkaansa. Tyttömme saikin kehuja kouluttajalta rauhallisuudesta sekä etäisyyden pitämisestä.

Toisella kerralla tyttö oli jo hieman väsynyt, eikä jaksanut keskittyä enää niin kovasti paimentamiseen vaan hajut veivät mennessään. Saattoipa asiaan vaikuttaa myös juuri alkanut sade ja kauempana jylläävä ukkonen, jotka häiritsivät Oonan keskittymistä.

Tauko tulikin juuri loistavaan aikaan. Koirat pääsivät lepäilemään ja keräilemään voimiaan autoon sillä aikaa kun omistajat saivat pientä murua rinnan alle, kunnon grilliruokaa sekä erilaisia paikanpäällä valmistettuja salaatteja. Sadekin ehti hiipua tauon aikana ja loppupäivän paistoikin aurinko.

Tauon jälkeen pääsimme jatkamaan paimennusta. Tällä kertaa siirryimme isompaan aitaukseen. Oonakin oli ehtinyt keräillä voimia ja oli taas uudella innolla paimentamassa lampaita. Tällä kertaa mukana oli myös hieman vauhtia. Eikä myöskään ohjaaja säästynyt pyllähdyksiltä ja lampaiden päälleajolta.

Viimeisen kerran aitauksessa meillä oli noin 12 päinen lauma paimennettavana, mutta Oona oli jo aivan poikki. Olihan päivä ollut pitkä ja paimentaminen raskasta. Emmekä tajunneet viedä neitiä autoon lepäilemään ja odottamaan omaa vuoroaan vaan hän katseli vieressä muiden suorituksia. Onhan tällainen raskasta näin nuorelle koiralle.

Paimennuksen päätyttyä Oona pääsi vilvoittelemaan pieneen lampeen joka sijaitsi lammasaitauksessa. Neiti ei kuitenkaan välittänyt ollenkaan vieressä köllöttelevistä lampaista. Mahtava päivä takana ja kyllä me kaikki innostuttiin paimennuksesta sen verran, ettei tämä varmasti jää viimeiseksi kerraksi.

Harmikseni en saanut lisättyä blogiini videota Oonan ensimmäisestä paimennuskerrasta, joten jouduin laittamaan sen youtubeen. Tästä linkistä avautuu video Oonan ensimmäisestä kohtaamisesta lampaiden kanssa.

Oona on kyllä edelleenkin ollut kovin väsynyt eilisestä. Tänään kävimme Laajalahden venesatamassa uittamassa tyttöä, kun on ollut niin mahtavan lämpimä päivä. Kerran Oona meni kunnolla uimaan, mutta muuten vain kahlaili vieressäni. Tainnut neidille jäädä jonkinlainen muistikuva viime uintikerrasta kun vahingossa hyppäsi järveen ja uikin kovaa vauhtia sieltä takaisin rantaan.

Kasvattajan luona vierailulla

2010-06-22T22:04:00.008+03:00

Paljon on ehtinyt tapahtua tässä viime aikoina..

Lauantaina ajelimme koko perheen voimin kyläilemään kasvattajan luokse Keuruulle.

Perille saavuttuamme Oona oli hieman kummissaan, että minnehän sitä ollaan nyt jouduttu. Ja käyttäytyi hieman vaisusti vierailun ajan, mutta ajattelimme sen vain johtuvan vieraasta paikasta sekä monen muun koiran hajuista.

Mutta onneksi Oonalle löytyi pieni leikkikaveri yhdentoista viikon ikäinen saksanpaimenkoiran pentu Catalina, jonka kanssa oli välillä mukava temmeltää. Oonan harmiksi vain ihmiset olivat rauhoittelemassa neidin menoa, joka meinasin välillä yltyä liiankin riehakkaaksi.

Päivän aikana saatiin mukavia vinkkejä treenaukseen ja tulipas sitä ihan treenattuakin hieman seuraamista sekä keppejä. Ja vastoin omistajan odotuksia Oona löysi kepit melko vaivattomasti; paljon paremmin kuin olisin uskonut. Hyvien vinkkien kera on hyvä lähteä jatkamaan treenaamista. Kiitoksia kasvattajallemme Tainalle mukavasta päivästä!

Oonan onneksi tai harmiksi mukaamme Espoossa käymään lähti pieni termiitti nimeltään Catalina. Hieman jännitti miten Oona suhtautuu kun toinen koira tulee omalle reviirille, mutta siitä ei Oona välittänyt ollenkaan. Sen sijaan meidän tyttö olisi halunnut olla rauhassa eikä pentu sitä tajunnut, joten siihen meinasi mennä Oonalla hermot. Pentu kun olisi ollut niin innokkaasti leikkimässä. Ja leikkiähän se kyllä jaksaakin.

Maanantaina kävimme eläinlääkärin luona ja selvisipäs sitten syy Oonan hieman vaisuun käytökseen. Neiti on nimittäin nyt juoksujen jälkeen alkanut kehittelemään hieman valeraskautta, mutta ei onneksi mitään pahoja oireita nähtävissä. Painoa Oonalle on kertynyt 34 kg sekä korkeutta mahtavat 68 cm.

Eilen Oonalle kertyi ikää vuoden verran! Onnittelut myös muille sisaruksille! Synttärikakkuna toimi maksalaatikko ja kynttilänä nakki. Lahjaksi saimme kasvattajalta videon johon on kuvattu Oonan sekä sisarusten elämää aivan pienenä. Video oli aivan mahtava yllätys!

Temmellystä

2010-06-04T12:48:00.009+03:00

Onko ihanampaa tapaa viettää aurinkoista vapaa päivää kuin koiran kanssa temmeltää pellolla?

Tänään otimme rennosti, hieman vain peruskäskyjen hiomista. Jokaisen suoritetun käskyn jälkeen pääsi koira vapaasti juoksentelemaan lelun perässä.

"Kun näin oikein osaa ponnistaa, voi pitkälle ylettää..

...ja näin lailla lintujen...

...pääset luokse lelujen."

Motivaatio Oonalla oli taas huipussaan, luoksetulossakaan ei minkäänlaista epäröintiä vaan heti käskyn kuultuaan lähti tyttö täyttä laukkaa tulemaan kohti. Välillä kun meillä juuri tänne -käskyn kanssa sattuu olemaan sellaisia päiviä, että tuntuu kuin puhuisin koiralleni jotain aivan vierasta kieltä. Ja silloin Oona katsoo minua silmiin, lähtee tulemaan kohti pienten mutkien kautta, kunnes toistan käskyn ja koiran mieleen palautuu; "Ainiin...tonnehan mun piti mennä..."

"Juu, venaa.. meitsi on tulossa.."

Ja Oonasta näki, että hän nautti siitä, että sai juoksennella vapaasti pellolla.

"Oooo kesä lapsi mä oon...

...villi luonteeni on!"

Siskon luona kylässä

2010-06-02T07:07:00.006+03:00

Sunnuntaina meillä oli todella mukava päivä kun kävimme moikkaamassa Oonan Keravan siskoa Breetä. Tytöt tulivat erittäin hyvin toimeen keskenään, eikä leikistä meinannut tulla loppua sitten millään.

Tutustumiseen riitti muutaman sekunnin pikanuuskaisu, jonka jälkeen molemmat tajusivat, että "toi toinenhan on melkeen samanlainen kuin mä". Siitä alkoikin hurja innostus sekä hyppely, eikä remmissä kävelystäkään meinannut tulla mitään. Menimme tyttöjen kanssa läheiselle pellolle missä molemmat saivat vapaina painiskella ja riehua.

Oona ja Bree tosiaan tulivat todella hyvin toimeen keskenään ja olivat samanluontoisia. Välillä riehuttiin ja juoksenneltiin pää viidentenä jalkana ympäri peltoa, toisinaan taas levättiin ja keräiltiin voimia. Tytöt juoksivat rintarinnan sekä joivat yhtäaikaa samasta vesikupista, harmikseni vain olin unohtanut oman kameran autoon, joten näitä tapahtumia emme saaneet ikuistettua kameralle.

Ja niin vei vierailu meidän neidin kaikki voimat. Loppuilta levättiin jalat kohti kattoa, ilme raukeana sekä tyytyväisenä, kuin ajatellen: "Ah, miten mukavaa, pian taas uusiksi."

Treenailua

2010-05-21T08:43:00.009+03:00

Ihanaa kun vihdoin on koittanut kesä ja olemme saaneet Oonan kanssa nauttia mahtavista ilmoista. Ulkona onkin siis vietetty runsaasti aikaa.

Oonan ensimmäisten juoksujen takia joudumme hetken aikaa pysymään poissa treenikentiltä, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että treenaukseemme olisi tullut tauko. Tällä hetkellä vain treenaamme aivan yksiksemme, koiran ehdoilla.

Olemme jatkaneet jäljen alkeita. Oona muisti hienosti, että missä tässä jutussa oikein on kyse. Ei meinannut malttaa odottaa, että saan edes hieman vanhetettua jälkeä. Ja viimein kun kuului sanat: "Etsi jälki", tyttö ryntäsi jäljelle ja työskentely oli loppuun asti todella intensiivistä. Ja nyt meillä oli ensimmäisen kerran jäljen harjoittelussa myös todellisia häiriötekijöitä, nimittäin vähän matkan päässä kulki lenkkeilijöitä koiriensa kanssa, mutta heihin Oona ei kiinnittänyt sen suurempaa huomiota kuin nopean vilkaisun jonka jälkeen takaisin nenätyöskentelyyn.

Myös tietenkin tottelevaisuutta ollaan treenailtu. Sivulletuloa jankattu kohta kyllästymiseen asti. Pikkupentunahan Oonalla oli aina täydellinen sivulletulo. Hän todella aina tuli juuri oikealle paikalle ja istui suorassa sekä valppaana. Nykyään käsky: "Sivulle!" voi tarkoittaa joko ohjaajan takana, oikealla sivulla tai takapuoli varpaiden päällä. Olenkin monesti harmitellut kun emme ole muistaneet videoida tätä, se nimittäin on todella huvittavan näköistä. Sivulletulo on kyllä hyvä silloin kun koira todella keskittyy, mutta heti jos on pienikin häiriötekijä niin silloin tosiaan unohdetaan, että missäs se oikea paikka olikaan.

Siinä tämän hetkiset kuulumiset treenailun saralta, toki olemme muutakin harjoiteltu, kuten luoksetuloa, esineiden noutoa sekä luovutusta.

Viime yönä satuin heräämään hirvittämään meteliin ja kolinaan. Oona nimittäin oli pitkästä aikaa päättänyt mennä nukkumaan meidän sängyn alle, jonne hän ei ole mahtunut enää puoleen vuoteen. Ennen hän sai työnnettyä itsensä sängyn alle maaten kyljellään ja potkimalla takajaloilla seinästä vauhtia. Nykyään kun sänky ei enää ole seinän vierellä on tytön ollut mahdotonta päästä sen alle, eikä hän ole sitä edes yrittänyt pitkään aikaan. Kuitenkin aamulla herätessämme ihmettelimme, että minne koira on kadonnut, kunnes muistin viime öisen kolinan. Oona oli kuin olikin jollain ihmeellä päässyt sängyn alle, mutta ei enää pois sieltä, joten tilanteessa ei auttanut muu kuin nostaa sänky ilmaan, jotta koira pääsi pois sen alta. Tämän takia olenkin ollut aikeissa jo pidemmän aikaa mennä ostamaan Oonalle kevythäkin tai muun vastaavan jossa tyttö voi turvallisesti nukkua. Miksi isoille koirille ei ole olemassa "nukkumamajoja"? Anttilan kuvastossa kylläkin näin teltan isoille koirille, pitäisi vain käydä katsomassa millainen se käytännössä olisi...

Kohti aikuisuutta

2010-05-16T20:45:00.006+03:00

Ja niin on meidän nuori neiti ottanut askeleen lähemmäs aikuisuutta. Nimittäin ensimmäiset juoksut alkoivat torstaina. Ja niinkuin aina niin myös nyt odotettu juoksuaika pääsi yllättämään, eikä oltu osattu varautua tähän hetkeen asiaankuuluvin varustein. Jouduimme siis turvautumaan vanhaan t-paitaan josta tuunasimme hienot väliaikaiset juoksusuojat.

Tänään vihdoin saimme hommattua kunnolliset juoksusuojat tytölle, jotka ovat varmasti paljon mukavammat Oonan päällä. Neiti ei onneksi välitä housuista ollenkaan vaan antaa niiden olla rauhassa yllään, ja itseasiassa tuntuu kuin Oona ihan odottaisi ulkoilun jälkeen, että housut puettaisiin takaisin hänen ylleen.

"Nää uudet housut on mageet ku ne on samanväriset ku mä ite niin niit ei ees huomaa. Ei tarvii hävetä mitään kirkkaankeltasii, jotka aivan huutaa kaikille, et tääl on juoksuinen narttu..."

Oonan käytös ei ole ainakaan vielä muuttunut juoksujen myötä, joka on erittäin hyvä asia. Ulkoillessa tietenkin hajut kiinnostavat entistä enemmän; jokaisen pylvään juurelle täytyisi pysähdellä haistelemaan jolloin lenkitkin kestävät kaksi kertaa kauemmin.

Syömisestä vielä sen verran, että parempaan päin ollaan menossa kokoajan. Vaihdoimme koiranruokaa muutama viikko taaksepäin joka maistui erinomaisesti pari ensimmäistä päivää, mutta senkin syöminen alkoi takkuilemaan. Meillä ei nimittäin toiminut se, että ruoka otetaan pois jos ei heti maita, vaan meillä kävi niin, että sitten oltiinkin kokoajan syömättä. Nyt taas kuitenkin on jo syöty kohtalaisella ruokahalulla.

Turkki kesäkuosiiin

2010-04-28T20:27:00.008+03:00

Nyt tarkkana kaikki, jotka tuskastelevat koiran talvikarvan vaihtumista ja sitä, että karvoja löytyy joka paikasta.

Minä ainakin kuulun niihin edellä mainittuihin. Aloin jo tuskastua päivittäiseen imurointiin kun jatkuvasti löytyi karvapalloja nurkista, karvoja juuri tiskatuista astioista taikka avaamattomista margariini paketeista. Päivittäin sain olla karstaamassa Oonaa ulkona, mitättömin tuloksin: karstalla ei paljoa karvaa saanut irti. Oona ei myöskään pitänyt yhtään karstaamisesta vaan yritti jarkuvasti vempuloida itseään irti.

Ajattelin siis tuhlata ja ostaa kaikkien kehuman furminatorin. Olin kuullut kaikilta vain hyvää tästä kyseisestä vempaimesta, mutta silti olin hieman ennakkoluuloinen. Voiko muka olla olemassa sellainen harja joka todella poistaa kaikki irtokarvat ja vielä pienellä vaivalla? Ja voiko todella saada paahtoleivän pelkällä juustolla, ilman karvoja lisukkeina?

Kokeillessani furminatoria sain todeta, että vastaus aiemmin esittämiini kysymyksiin on: KYLLÄ! Harjasin Oonaa puolet siitä ajasta mitä karstalla ja lopputuloksena oli moninkertainen määrä irronnutta karvaa. Enkä ollut ainoa joka oli innoissaan uudesta laitteesta vaan myös Oona nautti harjaamisesta, eikä yrittänyt päästä pakoon. Wau, mikä ihmelaite!

"Onko hän sittenkin harlekiini beauceron, eikä musta punaisin merkein, vaiko kenties sittenkin lammas?"

Ihme kyllä, ei Oonasta sentään kaljua kaiken irronneen karva määrän jälkeen tullut. Mutta se on pakko sanoa, että nyt on imuri saanut olla kaapissa peräti neljä päivää koskemattomana. Ja kuten kuulin eilen eräästä suusta: "Oho, kyllä huomaa, ettei Oonasta enää niin paljoa karvaa irtoa kuin ennen, kun ei sukan pohjissa ollut yhtään karvoja."

Eli suosittelen kaikille lämpimästi, säästä imuriasi, itseäsi sekä koiraasi ;)

Keväisiä kuulumisia

2010-04-22T20:18:00.005+03:00

Tauon jälkeen olemme taas palanneet Oonan kanssa treenikentille, tällä kertaa treenipaikkanamme toimii Talin koulutuskenttä. Olemme käyneet siellä koirakerhomme järjestämillä ohjatuilla toko treeneillä. Aloittelimme kevyesti leikinvarjolla leikkien sekä kontaktia harjoitellen. Ensin tyttö hieman hämmentynyt oudosta treenipaikasta, mutta lopussa meni jo paremmin. Ainut huonompi asia oli se, että Oonalle paras palkka on oma palkka, kepit. Ja jos ei ohjaaja ole tarpeeksi vikkelä on keppi jo löytänyt tiensä koiran vatsaan.

Meillä lelut saavat olla todellisia ihmeleluja jos ne kestävät kauemminkin tytön riehakkaat leikit. Viime aikoina olemme saaneet heittää hyvästit jo monelle niin rakkaalle lelulle. Olikin siis jo aika käydä taas kasvattamassa leluvarastoa. Lempileluiksi Oonalle muodostui heti dummyt, joita on niin mukava retuutella niin kauan kunnes kaksijalkainen leikkikaveri väsähtää. Olemmekin siis pitäneet nämä uudet lelut vain ja ainoastaan treenileluina.

Eilen pääsimmeki sitten testaamaan näitä uusia "treenilelujamme" aivan tositoimissa kun kävimme vierailemassa koirapuistossa, jossa tapasimme Oonan ihanan pirteän ja vilkkaan koirakaverin Topin. Oonan irtiollessa onkin ollut hankala kontrolloida keppien syömistä, mutta nyt lelujen voimalla saimme tytön kiltisti pudottamaan suuhun eksyneet kielletyt, mutta niin viehättävät vierasesineet. Myös muussakin treenailussa olemme huomanneet, että nykyään mielenkiintoisempana palkkana toimivat lelut kuin makupalat.

Meillä on kotona alkanut myös kova kuri, liittyen syömiseen. Oona on nimittäin ruvennut säännöstelemään syömistään. Nyt olemmekin siis tarjonneet neidille syötävää ruoka-aikoina, mutta jos kuppi ei ole ruvennut tyhjentymään on kuppi otettu raa'asti pois ja ruokaa tarjottu vasta seuraavana ruoka-aikana. Eilen kovan riehumisen jälkeen ruoka taas maittoi hienosti vuorokauden kestäneen paaston jälkeen, mutta taas tänä aamuna ollaan oltu ruoatta. Saapas nähdä kauanko tämä nirsoilu tulee kestämään..

Nyt vain katse kohti tulevaa. Nimittäin nyt olisi tarkoituksena saada tottelevaisuus 110% varmaksi, myös oudossa tilanteessa. Sillä heinäkuussa olemme suuren ja mielenkiintoisen haasteen edessä kun lähdemme Oonan kanssa Vehmersalmelle Kuttukuun järjestämään paimennustaipumustestiin. Toivottavasti tyttö vain pääsisi hieman tutustumaan lampaisiin ennen suurta koitosta, jottei sitten testissä nämä valkoiset villakasat olisi aivan outoja tapauksia.

Tällaista Espooseen siis tällä kertaa, palailemme pian taas! :)

Vieraita kylässä

2010-03-28T17:57:00.011+03:00

Tänään meillä kävi vieraita, Oonan lemppari ihmiskaverit, 3,5 vuotiaat kaksostytöt. Jos Oona saisi itse valita niin hän varmaan valitsisi heidät omistajikseen. Niin hulvatonta meno on aina tämän kolmikon tavatessaan. Välillä juostaan asuntoa ympäri koira joukon johtajana välillä taas koira perän pitäjänä.

Ihmislapset saavat katsella Oonan hampaita, tulla silittelemään kesken syönnin sekä viedä Oonan leluja. Oona ei välitä, hänen mielestään he ovat niin mukavia leikkikavereita.

Harmi, että kaikki kiva loppuu aina aikanaan.. niin myös koitti aika jolloin vieraiden täytyi lähteä kotiin päin.

"Hei, onks teidän ihan pakko lähtee jo menee.. meillä jäi leikit vielä kesken, kysykää jos saisitte viel pikkasen lisäaikaa.."

"No niin..sinne ne sitten meni. Tulkaa pian taas uudestaan!!"

Vieraiden viihdyttäminen vie kyllä voimat koiraltakin, Oonaa ei nimittäin ole näkynyt vähään aikaan ja kun kävin huhuilemassa neitiä niin siellähän se oli saunan lauteiden alla nukkumassa jalat kohti kattoa.. Voi auvoista elämää!!

No se on Oona tässä moi!

2010-03-28T11:54:00.008+03:00

Mä kuulin kerran kun mun emäntä puhu, että meidän sohvaan täytyisi ostaa uusi päällinen kun edellinen on niin kauhee ja että uusi päällinen tulisi maksamaan enemmän kuin itsessään sohva. No tää mun emäntä on nyt ollut töissä ihan hirmu määrät (jopa 8h päivässä) niin ajattelin pikkasen auttaa säästämään rahaa ja aikaa.

Tosiaan kun olen ollut täällä kotosalla yksin niin mun on ollut pakko keksiä jotain tasoistani tekemistä itselle, jotta aika kuluisi nopeammin. Ja kun tää sohvaprojekti tuli esille niin siitähän mä keksinkin. Mä oon päättänyt vähän muotoilla tota sohvan päällistä uuteen uskoon. Musta siitä on tullut tosi magee ja ainakin se on uniikki, ei varmast kellään muulla ole samanlaista. Ja eikö nykypäivänä tällainen epätasaisuus ole vähän niinkuin muotia?? Mitä mieltä te olette?

Valitettavasti emäntä ei kauheesti tykännyt mun ideasta. No mut mä oon silti ylpee tuotoksestani.

Kultaisia muistoja

2010-03-14T16:37:00.012+02:00

Näin sunnuntain kunniaksi ajattelimme hieman muistella menneitä ja Oonan kasvuvaiheita pikkupennusta hienoksi sekä komeaksi junnuksi.

Mahtavista mahtavin äippä Aluna Warrior Soul sekä 7 pientä vipeltäjää. Onko meidänkin Oona ollut joskus noin pieni? Kuvassa pennut kolmen viikon ikäisiä.

"Minä olen niin hurmaava, ei kukaan voi suloisuuttani vastustaa."

Paljon mukavampia leikkikaluja olivat pienten ihmislasten lelut, omat vinkulelut saivat silloin jäädä aloilleen kun oli näköpiirissä paljon kiinnostavampia KIELLETTYJÄ leluja.

"Hui, vapise oi suuri pallo. Täältä tulee hurja peto." Kuvassa Oona kahdeksan viikon ikäinen.

Ennen lumien tuloa ehdimme hieman harjoitella jäljen alkeita. Pääsääntöisesti makkararuutua, mutta myös muutaman metrin pituisia matkoja jäljestimme. Videolla Oona 10 viikon ikäisenä harjoittelemassa ensimmäisiä kertoja jäljen alkeita.

Oona 11 viikon ikäinen.

Oona 15 viikkoa ja erittäin onnistunut poseeraus neidiltä.

Videolla Oona 18 viikon ikäinen. Kotona pientä tokoilua. Mielestäni erittäin hyvin on tyttö osannut jo noinkin nuorena, mutta asiaan varmaan vaikuttaa se, että aloitimme treenailun leikin varjolla, päivittäin hieman harjoittelua, mutta kävimme myös pentuna Koirakoulu Kompassin pentukurssilla ja siitä jatkoimme junnutokokurssille. Kouluttajanamme molemmille kursseilla oli Anneli, kiitoksia hänelle. Olimme erittäin tyytyväisiä kursseihin :)

Talvisia tunnelmia

2010-03-10T11:05:00.007+02:00

Vihdoinkin ovat pakkaset ruvenneet hellittämään ja aurinkokin on muutamana päivänä paistanut hyvinkin lämpimästi. Tästä talvisesta ihmeestä onkin meidän perheessä otettu kaikki ilo irti.

Koirastakin huomaa, että hän nauttii täysin rinnoin lumesta ja kauniista aurinkoisesta ilmasta. Mutta onhan se paljon mukavampaa nyt kun ei enää tassut palele. "Ah, tämä se vasta on elämää.."

"Lumessa pyöriminen on niin mukavaa. Hei, kattokaa mä teen lumienkeleitä!"

Oona vs. "Red Devil"

2010-03-04T21:21:00.007+02:00

Oonan kutsuma "Red Devil" (meille muille tutummalta nimeltään imuri) on nyt lojunut kohta viikon eteisen lattialla. Tämä ei suinkaan johdu ihmisten laiskuudesta laittaa imuria takaisin kaappiin vaan imuri on jätetty tarkoituksella keskelle eteisen käytävää. Kuulostaa kummalta, mutta tämä vain sen takia, että Oona on pienestä asti pelännyt imuria ja nyt pelko on kärjistynyt siten, että Oona juoksee sängyn alle jo kun avaa imurikaapin oven. Olemme koittaneet syöttää tytölle makupaloja kun toinen imuroi vieressä, mutta yleensä tilanne päättyy siihen, että Oona juoksee saunan lauteiden alle ja mököttää siellä kokoillan, kun taas kerran oltiin tyhmiä ja laitettiin se hurja "Red Devil" huutamaan. Eli imuri siis lojuu lattialla siedätyshoitona Oonalle. Ensimmäinen päivä meni niin, että imurin ohi täytyi aina juosta mahdollisimman nopeasti ennen kuin se hyökkää. Mutta nopeasti tyttö huomasi pelon olevan turhaa, nimittäin jo seuraavana päivänä imurin olemassa olo unohtui.

Tottakai avustin Oonaa hieman unohtamaan pelkonsa. "Red Devil" sai selkäänsä muutaman lihapullan ja hienosti tyttö pienen kamppailun (sekä monien kannustussanojen) jälkeen voitti pelkonsa ja tuli hakemaan makupalat.

"Voi ei.. toll on jotain mitä mäki haluun... öö..mitä mun pitäis tehä?"

"Jos mä hiivin tälleen ihan hiljaa ni se ei varmaa huomaa mua.. uskallanks mä??

"No todellaki mä uskallan... JIPII! Se ei huomannu mua ja mä sain pöllittyy sen namit!"

Edelleenkään eivät nämä kaksi ole kavereita keskenään, Oona sietää "Red Deviliä" niin kauan kuin se vain on murahtelematta. Mutta pikkuhiljaa mennään sitä päivää kohti, jolloin nämä kaksi mahtuvat yhtäaikaa saman katon alle.

Harkkatokossa 28.2.2010

2010-03-01T20:20:00.026+02:00

Kävimme Oonan kanssa sunnuntaina harkkatoko-kisoissa, luokkana nakki/kehu jossa sai olla makupaloja mukana. Lauantaina vielä viime hetken treenaukset ja niin olimme valmiita sunnuntain koitokseen..

Ja niin siinä sitten kävi, että meidän erittäin kuuliainen tokon tähtioppilas sai jonkun nuoruuden "mua ei kiinnosta mikään"-kohtauksen kehässä.

Seuraavassa kuvaan liikkeiden suoritukset sekä niistä saadut pistemäärät:

Aloitus meni hienosti. Luoksepäästävyys täysi 10 pistettä, Oona moikkasi rohkeasti ja ystävällisesti tuomaria.

Seuraavana liikkeenä paikalla makaaminen joka meni hyvin, lopun ohjaajan mokaa lukuunottamatta, joka auttoi huomaamattaan koiran ylös takaisin perusasentoon, vaikka Oona olisi osannut sen itsekin. Tästä pisteet 25,5.

No, siitä se alamäki sitten alkoikin. Seuraamisessa ei lainkaan katsekontaktia. Tyttö kyllä käveli vierelläni nätisti, mutta se muistutti lähinnä jäljestystä kun Oona meni kuono maassa. Sen takia liikkeen keskeytys ja uudelleen liikkeelle, mutta ei mitään vaikutusta, käskyt eivät kertakaikkiaan kiinnostaneet ollenkaan. Jokaiseen ääneen piti reagoida ja siitä häiriintyä. Vaikka kuinka yritti saada intoa päälle, ei Oonaa vain yksinkertaisesti kiinnostanut mikään muu kuin hajut ja äänet. Pisteitä 0.

"Kai tää kelpaa, et ees jotenkin olen tahdissa mukana, mut hei...nyt tuolla tapahtuu jotain!!"

Maahanmeno seuraamisen yhteydessä meni tosi laiskasti, kaksoiskäskynä. Pisteitä 10.

Luoksetulo meni hienosti. Tästä ainut tuomarin huomautus: "Kiinnostus ohjaajaa kohtaan saisi olla suurempi." Pisteitä 27.

Seisominen seuraamisen yhteydessä ihan ok, muutama askel vielä käskyn jälkeen ja ohjaaja käytti vahingossa kaksoiskäskyä josta veroitettiin. Pisteitä 12.

Estehypystä pisteitä 10. Kovalla kannustuksella sain tytön viimein hyppäämään esteen yli.

Kokonaisvaikutus 7 ja tuomarin kommentit, "Motivaatio saisi olla suurempi."

Kokonaispistemäärä 101,5/160 eli ihan ok pisteet suorituksesta huolimatta.

Tällaista ei siis ole tapahtunut ikinä missään tilanteessa. Tyttö kyllä oli omituinen koko sunnuntai päivän, joten ehdimme jo epäillä Oonan olevan kipeä. Tänään neiti kyllä touhottanut taas täyttä päätä menemään, joten todennäköisesti Oona (kuten myös ohjaaja) jännitti eilistä sekä aivan outoa paikkaa. Olihan ne kuitenkin tytön ensimmäiset kisat, joten ei mitään huolenaihetta. Onhan meillä aikaa :)

Hassuja tapoja, outoja asentoja

2010-02-22T10:28:00.009+02:00

Ja niin taas viikonloppu meni nopeammin kuin osasi arvatakaan, ilmakaan ei suosinut ulkoilijoita yli 20 asteen pakkasilla ja kamalan kovalla tuulella sekä lumisateella. Joten sisällä sai olla touhottamassa sitäkin enemmän, pallo olikin meillä kovassa suosiossa taas.

Olettekos ennen törmänneet koiraan jonka lihanpalasen syöminen kestää noin 5 minuuttia? Kyllä vain, Oona sai eilen ruokansa sekaan muutaman lihapalasen. Ensin hän katsoi meitä vuorotellen kuin kysyen: "Mitä te ootte nyt tänne mun ruokaan tunkeneet?" Sen jälkeen hän otti lihan varovaisesti suuhunsa ja kuljetti matolle. Välillä maisteltiin, välillä haisteltiin.. ("Apua..ootteks te ihan varmoi, et tää on terveellistä???) No, lopulta liha onneksi löysi tiensä vatsaan. On tyttö ennenkin lihanpalasia saanut, mutta niitä täytyy silti ensin aina hieman tutkailla...ihan vain varmuuden vuoksi...

Meillä ei koiratkaan mielellään lattioilla istu, ainakaan Oonan mielestä se ei ole hänen arvolleen sopivaa.. Onhan se nyt mukavampaa kun on takapuolen alla jotain muuta kuin kova lattia.. Kun Oonalle antaa istu-käskyn hän todella istuu niihin sijoilleen välittämättä siitä mitä takana on. Usein tapaammekin hänet nojailemasta niin kenkätelineeseen, sohvaan kuin vessanpönttöönkin.

Kun vauhdikas päivä on takanapäin ja voimat alkavat hiipumaan on mukavaa rojahtaa lempiasentoonsa lempipaikalleen lepäilemään ja toivottaa muille makoisia unia!

Pentunäyttely 10.1.2010 Helsingin Kaapelitehtaalla

2010-02-18T11:09:00.005+02:00

Oona korkkasi näyttelyuransa hienosti. Neiti teki kaiken kuten pitikin vaikka omistajaa jännittikin hirmuisesti kehään astelu.

Tuomarina toimi Marianne Holm ja arvostelu näytti tältä:
"Erittäin hyvin kehittynyt, voimakas narttu, oikea tyyppi ja mittasuhteet, hyvä pää ja ilme, purenta ok, kaunis kaula, erinomainen eturinta, tilava oikeanmuotoinen rintakehä, erittäin hyvin kulmautuneet voimakasluustoiset raajat, hyvät käpälät ja kaksoiskannukset, rodulle tyypillinen vaivaton ravi, erinomainen karva, väri saisi olla hivenen intensiivisempi ja tan. nousee sääreen. Avoin käytös."
Tuloksena KP1 ja ROP-pentu

Päivästä siis tulikin pitkä ja sen huomasi myös koirasta. Ryhmäkehässä Oona ei jaksanut enää innostua vaan lönkötteli vierellä kaula pitkällä. Ymmärrän kyllä, onhan se pienelle pennulle raskasta olla tuollaisen hälinän keskellä monta tuntia. Ryhmäkehässä ei siis enää sijoitusta tullut, mutta se ei haitannut meitä ollenkaan, olihan meillä kuitenkin mennyt paremmin kuin olisi osannut odottaa :)

Nyt siis vain katselemaan kevään näyttelyitä...

Uusi koti, uudet kujeet

2010-02-18T09:51:00.006+02:00

Vihdoinkin sitä alkaa kotiutumaan uuteen kotiin. Ihanaa, että täällä Espoossakin voi asua metsien ja peltojen keskellä, se on tällaiselle koiraihmiselle sekä tietenkin myös koiralle sellainen asia jota todella osaa arvostaa.

Tyttö on muutosta asti ollut todella rauhallinen, johtuneeko pitemmistä ulkoiluista vaiko siitä, että alkaa tulla lisää järkeä pentumme päähän. Pelloilla tulee juoksenneltua parikin tuntia päivässä, tottista siinä sivussa harjoitellessa. Harmittaa vain noi kovat pakkaset kun Oonan tassut palelevat niin herkästi, sekä myös omistajan sormet palelevat koiraa palkatessa. No, kaipa se kevät sää alkaa kohta lämmittää..

Tarkoituksena olisi jatkaa jäljestystä lumien sulaessa. Onneksi saan tähän apua vanhalta tutulta, joka on harrastanut metsäjälkeä jo vuosia. Viime kesänä ehdimme hieman jäljen alkeita, kuten makkararuutua, opettaa Oonalle ja siitä onkin nyt hyvä jatkaa. Keppejä olemme myös alkaneet opettaa tytölle. Oona toiseen huoneeseen ja kepit piiloon, sen jälkeen käsky: "Etsi keppi" ja hienosti neiti etsii kaikki kuusi keppiä ja tuo mulle. Jokaisesta kepin tuonnista tulee tietysti palkka. Hienosti Oona tajuaa, että nyt etsimme vain keppejä eikä yritäkään tuoda muita leluja yms...

Kasvattajalta sain muuten hyvän vinkin jälkikeppeihin liittyen. Jotta ei aina tarvitsisi hankkia uusia keppejä niin kannattaa keittää kepit välissä taikka laittaa ne muutamaksi päiväksi tuulettumaan esim. kellariin, jotta saadaan koiranhaju kepeistä häviämään. Tämä siksi, ettei koira opi etsimään koiranhajuisia keppejä :)